Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Ainoa pelkonsa oli vain, että kuolema estäisi hänen lopettamasta teoksensa ja pakottaisi hänet jättämään tämän maailman unhoitettuna ja tuntemattomana, niinkuin hän ikänsä oli elänyt, eikä sallisi hänen saada sanotuksi sanottavaansa. Sauvadon, setä Sauvadon Bereystä, kävi usein hänen luonansa näinä aikoina.
Syvää Suomen kielen taitoa ja runollista taipumusta osoittavat hänen tekemänsä "Hääruno" ja "Runo Jumalan pyhästä laista". Erinomaisen miellyttävä esitystavaltaan on hänen teoksensa Hyödyllinen huvitus luomisen töistä , ensimmäinen ja kauan aikaa ainoa suomenkielinen kirja, jossa kansantajuisella tavalla selitettiin luonnon ilmiöitä. Sitä onkin monta kertaa uudestaan painettu.
Sitä laatua oli, paitsi yllämainittua kirjoitusta Suomen kansanrunoudesta, jo Krohn'in väitöskirja dosentin-virkaa varten, Suomenkielinen runollisuus Ruotsinvallan aikana ynnä kuvaelmia suomalaisuuden historiasta, ja erittäin huomattava on hänen teoksensa Suomalaisen kirjallisuuden historia, jonka ensimmäinen osa ainoa, mikä häneltä ehti valmistua, valaisee Kalevalaa sekä esteettisessä suhteessa että sen kokoonpanon ja syntymätavan puolesta.
Myöskin Porthanin tieteellinen kieli oli latina. Mutta hänen elämäntyönsä vaikutti mahtavasti koko maamme oppineessa säädyssä suomalaisuuden kipinän vireillä-pysymiseen. Kummankin heidän teoksensa ovat latinankielisiä.
Petrealla ei ollut ensinkään «kokoomistaipumusta». Sitävastoin hänellä todellakin oli vaikka Louise ei tahtonut sitä myöntää jonkinmoinen taideaisti. Aina hän puuhasi jotakin teosta, joko soitannollista, rakennustaiteellista tahi runollista. Mutta kaikki hänen teoksensa olivat suurimmaksi osaksi saisi melkein sanoa sekasotkua.
Jätän teidät nyt näiden vanhojen ystäväinne seuraan, sillä tiedän, että ne ovat nyt mielestänne mieluisimmat, mutta muistakaa, että ette unhota uusia ystäviänne vanhojen tähden». Siten hän hymyillen varoitteli minua ja poistui. Vanhoista ystävistä oli Dickens mielestäni läheisin ja viehättävin. Otin erään hänen teoksensa ja aloin lukea.
Tämä tuli ja otti teoksensa pois sillä sehän se oli ja huokasi raskaasti. "Ettekö ottaisi tätä sanomalehteenne ja maksaisi minulle wähän?" kysyi hän ujosti. "Minun sanomalehdelläni on enemmän kirjoituksia kuin siihen mahtuukaan, jonka tähden en minä sitä tarwitse, enkä minä maksa kirjoituksista", sanoi toimittaja. Kirjailija kiitti nöyrästi, sanoi hywästin, kumarsi ja lähti murheellisena pois.
Mutta tämä ensi osa onkin toisen kirjoittama ja jos jalo Fitz-Roy sattumalta loisi silmänsä sitä lehteriä kohti, missä Illyrian kuningatar Frédérique istuu, ja huomaisi sen tulisilmäisen, suuren pään, josta hänen teoksensa on lähtenyt, ei hän ehkä järjestelisi paperejansa niin ylenkatseellisen näköisenä eikä aloittaisi esitystänsä niin ylväällä ja ylimyksellisellä katseella kuin hän nyt sen tekee.
Marraskuussa Pariisiin takaisin palattuaan painatti Mérimée ylempänä mainitseman teoksensa "Essay sur la guerre sociale", jota tiettävästi ei kirjakauppoihin ensinkään jaettu. Tässä puuhassa kului talvi.
Hän aikoi lähettää tämän teoksen Pariisiin ystävälleen Mersenne'lle, saadakseen sen hänen toimestaan painatetuksi, kun sai kuulla, että Galilei saman väitteen takia oli tuomittu. Osottaen arkuutta, jota huolimatta sen ajan papiston ylenmääräisestä vainoomishalusta, on vaikea puolustaa, luopui Descartes heti teoksensa julkaisemisesta, jopa hän oli vähällä polttaa sen käsikirjoituksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät