United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
En, vaan Gadolinin, vastasi Paul umpimähkään, sillä häntä hävetti olla vähemmän ahkera kuin nuorempi kumppaninsa. Hyvästi. Hyvästi.
Latinassa hän voi kilpailla vanhan Hasselin ja nuoren Porthanin kanssa, matematiikassa Walleniuksen ja Lindqvistin, metafysiikassa Mestertonin, luonnontieteissä Gadolinin, Kalmin, Haartmanin ja Gaddin kanssa... Mutta ei sinun kanssasi! Sitä enemmän tietysti minun kanssani. Ja kaikki tämä tapahtuu kahdeksantoista vuoden iällä. Se ei ole enää luonnollista.
Paul pyysi saada lainata hänen mainion, Saksassa julkaistun teoksensa: De essentiis rerum aeternis. Professori Mesterton, laihankalpea, Gadolinin ikäinen mies, istui paitahihasillaan avoimen ikkunan luona ja näytti ihailevan viileää aamuilmaa. Hänen huoneensa oli kylmä kuin kellari, hän itse oli, jos mahdollista, vieläkin kylmempi. Aikooko herra suorittaa tutkinnon? kysyi hän.
En tiedä ketä hän tällä tarkotti, itseäänkö vai ketä muuta. Vastaanottohuoneessa näin kenraalimajori Preshentzovin, rouva Grotenfeltin, översti G. Gadolinin, erään kaartin luutnantin, jota sanottiin Spåreksi sekä muistaakseni samaisen kapteenin, joka oli itsekseen puhunut naamaan lyömisestä. Myös muistelen huoneessa olleen erään kasakka-överstin, mutta sitä en voi varmuudella sanoa.
Siksi, että sain seitsemännen kerran repat papintutkinnossa. Kärpäset olivat pilkuttaneet Gadolinin kodeksin; ei hevonenkaan olisi voinut lukea semmoista hepreaa. Silloin ajattelin: olkoon. Minä lähden ja rupean kuninkaan rakuunaksi. Ja senvuoksi hurrasit niin riivatusti kuninkaalle. Mutta eihän sinusta tullutkaan rakuunaa. Mitäs vielä!
Poika yksinään ei ollut vaarallinen, mutta vaara oli siinä, että hän oli Mestertonin paha omatunto. Mesterton käytti nuijaa kuin riehuva Herkules omaa leiriänsä vastaan, ja Bertelsköld suuntasi iskun. Huolimatta kaikesta Gadolinin kaunopuheisuudesta, kärsi teologia murhaavan tappion. Oikein. Ja siitäpä syystä anonymus on hänet haudannut, myönsi Calonius.