Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Ja hän kysyi karskilla, häikäilemättömällä äänellä, joka kokonaan poikkesi hänen äskeisestä, ujosta ja hapuilevasta tavastaan: Asia koskee vuorineuvos Rabbingia, eikö totta? Ah, te tiedätte siitä jo? Niin, tuo uutinen oli tietysti ennen-aikainen... Se oli ollut, kuten Johannes oli arvannutkin, Johanneksen vihollisten julkaisema. Mutta muuten oli asiassa perä.
Kuultuani äsken hänen tavastaan kohdella tytärtään, eivät tunteeni häntä kohtaan suinkaan olleet ystävällisiä, mutta kiiruhdin kumminkin käyttämään tilaisuutta hyväkseni ja päätin lähettää Perkinsin hevosineen menemään edeltäpäin.
"Bill-saakeli", Slumgullionin kyytivaunujen ajaja, laajalta tunnettu "kohteliaisuudestaan", koska aina pyysi kauniimman sukupuolen istumaan kutsin-istuimelle, oli Miss Maryn suhteen tehnyt poikkeuksen yleisestä tavastaan sentakia, että Bill'illä oli paha tapa "kiroilla, vastamäkeä ajaessaan;" hän antoi aina Miss Maryn yksinomaiseen valtaan toisen puolen koko vaunuja.
Vaan tosisyytä mietipäs, mit' ovat Nuo tulet, harhaavat nuo haamut kaikki, Miks poikkee pedot, linnut luonnostaan, Miks ennustaapi vanhus, laps ja narri; Nuo kaikki miksi tavastaan ne muuttuu, Päämäärästään ja alku-olennostaan Noin luonnottomiks, mieti vaan, niin huomaa! Ett' on tuon hengen heihin taivas pannut Varoitukseks ja pelvoks heitä käyttäin, Kun luonnoton on jokin olokanta.
Olen tottunut siihen, osaan ensi katseella hylätä ne, joiden kanssa ei maksa vaivaa jatkaa, ja hyväksyä toiset, jotka voivat käydä päinsä. Näkeehän sen heidän tavastaan pukeutua, käyttäytyä, istua, kävellä kenessä on jotain erikoisempaa tai kenessä ei ole mitään.
Ei ketänä pidä työstänsä soimata, jos kohta olisi alhasempikin, eikä kaikki sen ohessa niin siisti ja kaunis katsella, kuin monikin toivoisi. Siellä hyvä, miss' ei meitä. Monella on tapa elikkä luonto, kaikkialla olla tyytymättömänä ja aina kehua ja ylistää toisen elämätä. Tästä tavastaan on hänellä itsellään enemmin pahaa, kuin kellänä toisella. Siivo työtä kaunihimpi, mieli muistoa parempi.
Kun hän näki kodissaan vallitsevan huolimattomuuden, joka lisääntyi sitä mukaa kuin perhe kasvoi, ja joka johtui Doran levon tarpeesta ja hänen tavastaan antautua haaveiluihin ja toimettomuuteen, koetti hän kyllä hillitä kärsimättömyyttään, mutta ei ainoastaan oikeutenaan, vaan vieläpä velvollisuutenaankin alati torailla Doralle ja palvelusväelle.
"Kirjeet hävitettiin; minä olen usein tavannut perheen sittemmin, sillä ei ole edes aavistusta koko tapauksesta, yhtä vähän kuin siitäkään, kuka se on, joka on rahaa lähettänyt pojalle, jonka sen kantta oli tilaisuus päästä upsieriksi". Vai niin, tuoko historia on? Niin. Ja nyt olette ystäviä, Frans ja sinä? Niin, niin tavastaan, vaikk'en minä toivo hänen unhottavan tapausta.
HELENA (istuu ikkunaa likellä ja kehrää. Pöydällä hänen vieressään palaa kynttilä). Kuinka kauan se isä taaskin viipyy, vaikka lupasi jo puolenpäivän aikaan palata. Ellei hän vaan olisi Hoppulaisen pariin joutunut!... Niin (huokaa) silloin ei ole häntä kotiin odottaminen ennenkuin aamu puoleen yötä. Voi, kun tuosta Hoppulaisesta kerrankin pääsisimme rauhaan. Soisin hänen muuttavan pois koko paikkakunnalta, ettei hän aina olisi täällä isää viinaan viettelemässä... Kuka olisi uskonut, että minun hiljainen, sävyisä ja hyväluontoinen isäni juomaan rupeisi, hän, joka ei ennen viinan tippaakaan maistanut. Paljon, paljon voi ihminen muutamassa vuodessa muuttua. Kun kesällä tulin vanhempiani tervehtimään ja näin isäni surkean tilan, näin äitini murheesta murtuneilla voimillaan kokevan ylläpitää torppaa ja elatusta hankkia, silloin en voinut lähteä takaisin palvelukseen, vaan jäin tänne äitini turvaksi, jäin siinä iloisessa toivossa, että piankin saisin isän luopumaan pahasta tavastaan. Kolme pitkää kuukautta olen nyt parastani koettanut, mutta isän suhteen en sen pitemmälle ole päässyt... (Katsoo ulos ikkunasta.) Kuinka siellä jo onkin pimeä? Eikä isää vaan kuulu tulevaksi.
Talonpoika joutuisasti, Herran eessä paljain päin, Kumartaapi maahan asti, Vastaa herralle nyt näin: "Vieroittaa te ette saata Talonpoikia tavastaan: Ei hän tahdo toisen maata Eikä luovu omastaan." Verends herra aikanansa Aina oli aimo mies. Työnsä kerran alkamansa Myöskin lopettaa hän ties. Maaksi Peippolan ens yönä Tuli tuima tasoittaa. Muu ei isännällä työnä: Vaivojaan vaan valittaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät