Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Sen työn, herttua, sen luullakseni jätätte siksensä, sillä toden totta, teissä ei ole sen tekijätä! Sitä ei Norjan tarina mainitse ennen! HOOKON. Teille se on mahdotonta; sillä te voitte ainoastaan tehdä vanhaa tarinaa uudestaan; mutta minulle se on helppoa niinkuin haukalle on helppoa kiitää pilvien halki. Yhdistää koko kansa, herättää se tuntemaan itsensä yhdeksi!
Puitten latvat humisivat niin kauniisti, ja tähdet ne tuikkivat niin kirkkaina alas synkkään maahan. Kauan he kulkivat, kuulematta muuta kuin rattaittensa tärinää ja hevosen kavioin kalketta, mutta vihdoin päästiin maantielle, ja siinäkös mennä jyryytti markkinamiehiä! Päivä valkeni valkenemistaan ja tähdet rupesivat katoamaan. Menevätköhän ne nyt aamulevolle, valvottuaan koko yön, ajatteli Junu.
Hänen häikäilemätön, avomielinen tunnustuksensa synneistänsä, hänen sattuvat kuvauksensa tuskasta, jonka hän oli kestänyt, ja ilosta Jumalassa, jota syntein anteeksiantamus soi hänen maistaa, kiinnitti heitä niin, että he istuivat tuijottaen ja henkeä pidättäin, kuin olisivat kuunnelleet satua tai hupaista tarinaa.
Nuori mies istui edelleen pöydän ääressä ja puhalteli savua papyrossista pienissä renkaissa, hajamielisesti kuullellen vaunujen tärinää ja katukauppiasten erilaisia huutoja. Ensin tuli hietakauppias ja huusi käheällä, vinkuvalla äänellä: "Hietaa, hietaa, keltaista hietaa!"
Paashi katseli kunnon naista hyvin vastenmielisesti. Eversti lorueli edelleen: "Toden totta rohkeata, Gustel, tunkeutua kuninkaan luo, joka kammoo miehenpukuisia naisia! Olethan näytellyt tarinaa, jota Upsalan oppipenkeillä sanovat 'monodraamaksi', kun jokin ihminen ihan yksinänsä riemuitsee, pelkää, on toivottomana, tuntee, kärsii ja kuvittelee mielessään suuria!
Kun ruvetaan ajattelemaan Jumalaa, ja huomataan kuinka vähästä kaikki on hänen rinnallansa, niin ollaan onnellisiksi tulossa; etkö sinä näe kuinka he hymyilevät. Niitten luo saat kernaasti mennä'. "Ja tyttö meni pois niitten luo, ja molemmat hymyilivät iloisesti; mutta rukinpää putosi tomuksi, ja lapsi istui siinä puhumassa tarinaa toiselle lapselle.
»Niin on», vastasi sotamies. »Mutta kuunnelkaa, te lapset, tarinaa näistä ajoista ja kätkekää meidän surujemme kertomus niiksi päiviksi, jolloin uudet ihmispolvet astuskelevat Suomen maita, niin että entisyyden tuomio tekee oikeutta sille, mitä me tahdoimme, mutta emme voineet.» Lapset eivät häntä ymmärtäneet, mutta tahtoivat kuulla yhä enemmän ja kehottelivat: »Kertokaa, kertokaa!
Mutta lähetättehän minulle lihat; ja pahus vieköön, jos en tee kauriin kuolemasta kunnon tarinaa." "Noiden lihojen myymisestä en minä voi päättää", sanoi Nahkasukka, omaksuen hieman kumppalinsa ylimielisyyttä, "olen puolestani nähnyt eläinten juoksentelevan päiviä kaulaan ammuttuina, enkä minä kuulu niihin, joka ryövää mieheltä hänen oikeudenmukaisen osuutensa."
Taidatko sinä, Berndt, kertoa tuota tarinata, jonka minä kerroin Loppiais-iltana, tarinaa tittut? Taidan kyllä, ja jos minä jotakin unohdan, niin auttanette te minua langan päähän. Ja sitten hän alkoi tarinan. Ei, niin ei se ollut, auta minua, Maria! sanoi hän toisinaan, ja Maria auttoi; mutta loppupuolella ei hän osannut oikein kertoa tähti-tikapuista, eikä hän hyväksynyt Marian avunantoa.
Mutta opettaja ei ollut sillä päällä, hän tahtoi mennä kotiin kirjaa noutamaan; sitäpä ei sallittu, vaan hänen täytyi kertoa omasta muististaan, valmistelematta. Väkisin koottuaan ajatuksensa aloitti hän viimein tarinaa Adalminan helmestä. Alusta hän lausui sanat äänettömästi, melkein tietämättä, että hän puhuikaan; hän piti Katin kättä omassaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät