United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yli-Tuomon talossa kasvoi kaksi poikaa ja yksi tytär. Vanhemman pojan nimi oli Tapani, nuoremman pojan nimi Topias. Tytär Vappu oli syntynyt Tapanin jälkeen, hän oli rakkain vanhemmille, rakkain veljille.
Mehän hukumme kohta. Katsokaa! Nelikko on puolikyljistään vedessä." Sen kuultuaan pojat rupesivat hätiköimään ja tapailemaan airoja, mutta samassa kaatui lautta ja kääntyi pohjapuoli päällepäin, joten kaikki joutuivat vesivaraan. Pojat, ollen uimareita, hyökkäsivät uimaan ja yks'kaks' uivat likimpään rantaan, missä nousivat maalle katsomaan miten Tapanin käypi.
"No, sinä todellakin puhut kuin keitetystä lampaan päästä... Muistatko kuinka monta kertaa itkit lehmän vahinkoa, joka ei sillä parannut ja kuinka monta kertaa itkit minun kohtaloani merikaupungissa ollessani, joka sekään ei sillä sen paremmaksi tullut. Otitko sinä päivän vastaan semmoisena kuin se tuli?" "Minäpä olenkin nainen", sanoi Maria ja nojasi itsensä Tapanin olkapäätä vasten.
Siinä hän käsillään käärettä painaen toisella silmällään tirkisteli joukkoa, joka enimmäkseen näytti tulleen aikansa kuluksi vaan rupattelemaan toistensa kanssa eikä missään tohtorin tarpeessa. Mutta Tapanin vierellä istuva mies kysyi: "Mistä kaukaa olette?" "Olenpahan tuolta Tuhertajan kaupungin takaa", kuului Tapanin suusta hiljainen sana. "Tuhertajan kaupungin takaa! Sinnehän on matkaa!
Kynästä ei lähtenytkään mitään. Tapanin silmät menivät tavattoman pyöreiksi ja melkein hätäisesti huudahti hän: "Loppuiko tästä aine?" Maria naurahti ja suu aukesi sanomaan: "Voi kun sinä olet lapsellinen!" mutta tapasi huuliltaan kiinni sen sanan ja muutti sanaksi: "Ei siitä ole aine loppunut, vaan sydän on kulunut puun tasaan. Katsohan kun minä vuolen, niin saat nähdä että lähtee."
Sen kuultuaan Hilta varovasti raotti ovea ja nähtyään Tapanin arasti sanoi: "No mitä nyt?" "Se elävältä märkänevä on rötkähtänyt siihen kyökkikamarin vuoteelle... Eihän kuitenkaan ollut tarkotuksena asettaa minua sen kanssa samalle vuoteelle", sanoi Tapani ja nojasi olkapäänsä oven pieleen, missä Hilta seisoi toisella puolen. "Herra-inen..." sanoi Hilta.
Hän tarttui Tapanin kaulustaan ja heitti hänet lattialle. "Poika, poika, päästä minut!" huusi Tapani. "Koettakaa nousta!" virkkoi Hannu. "Koettakaapa!" "Sofia, Sofia", huusi Tapani. "Auta minua!" "Ponnistelkaa nyt vähän", virkkoi Sofia. "Isä ja poika! Kaksi on yhden herra, sanoi sontiainen, kun seiväspariin lensi". "Kunhan ylös pääsen, niin kautta Jumalan, muistatte tämän teon", huusi Tapani.
Taas rupesi Tapani A:ta tehdä jytältämään että paperi rikkautui kynän jälellä, mutta tuokion perästä punalti päätään ja taas virkkoi: "Mutta siitähän tuli vieläkin huonompi. Tuli pitkä kuin Nahkalan kissa." "No, kyllä sen sivut kestävät, vaikka olisivat vieläkin pitemmät. Teehän vielä", kehotti Maria tosissaan, vaikka sydämessään nauroi, kun näki Tapanin olevan niin tolkussa.
Tapanin viimeisessä sanassa kuului jotakin tuskaisen äänen värähdystä ja muutenkin Tapanin kasvoissa oli kolmen yön ja päivän valvomisen takia silmään pistävä kurjuuden leima. Nyt erään huoneen perällä istuvan leveän rouvan suusta kuului ystävälliset sanat: "Mutta sinun, Siiri, täytyy antaa vuorosi tuolle miesparalle, että hän pääsee saamaan lääkärin apua; sinulla on ensiksi vuoro."
"Korpelan seppä", sanoi hän viimein, " mutta eipä kätenne ole niinkuin sepän kädet, ovat puhtaat ja valkoiset kuin kankurin kädet. Tuskinpa meidän kankurienkaan kädet ovat niin valkoiset. Ojennappas, Riikka, kätesi rinnalle." Riikka keskeytti nyt kutomisensa ja ojensi hymyillen kätensä Tapanin käden rinnalle.