Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ainahan rauhan aikana hauskaa on," sanoi Maria, "mutta silloin on onnetointa, kun täytyy vihollisia pelätä ja sen kauhun kanssa kamppailla." "Niin se on sille, joka niitä pelkää," sanoi Taneli; "vähän välittää niistä nämä pojat silloinkaan, kun niitä on; mutta eihän noita nyt olekaan näillä paikoin. Välistä niitä vaan näkee joitakuita jonkaleita."
Aurinko piiloutui hongiston taakse, tuulen henki tyyntyi, jättiläisiksi kasvoivat aholla honkain varjot ja Matti puhui, niinkuin hän sanoi: Tarinan itsestänsä. Niinkuin kai tiedät, olen minä Korpikylän Uotilan poikia. Neljä oli meitä veljestä, joista vanhimman jälkeinen olin minä. Veljeni olivat Aaro, Yrjö ja Taneli.
Pakkanen oli sitä ennen jäätänyt vedet ja kovettanut vetelät suot ja nevat, niin että ne kestivät kulkea. "No nyt, pojat, meidän pitää lähteä metsälle", virkkoi Taneli nähdessään, että maa oli ylejään lumen peitossa. "Tänään varustetaan kaikki valmiiksi ja huomenna lähdetään liikkeelle."
"Kummallista kyllä," keskeytti häntä Taneli, "kun hän tuommoisia vehkeitä pitää täällä, tämmöisenä aikana, jolloin on vihollisen vaino suurimpana sydämen painona. Eihän nyt luulisi ihmisen mieleen syttyvänkään mokomata lempeä: mutta totta se kuitenkin on, sillä minäkin näin eilen hänet samoissa vehkeissä."
Mörskyn Marketan ilo olisi sitten vasta ollut oikein täydellinen, jos Hetvikin, tuo "ruunun matikan syötti," olisi ollut kuulemassa mitä Törsövän Taneli sanoi. Kun tytöt huomasivat, että Samu jättäytyi jälemmäksi, luulivat he hänen Hetviä vartoilevan.
Samallainen kunnioitus on annettava myöskin Törsövän Tanelille, sanoi Samu. Olihan näet meidän molempain ensimäinen heitto yhtä voimakas, eikä toisessakaan heitossa ollut muuta kuin vähäinen eroitus. Toinen palkinto Törsövän Tanelille, huusivat pojat, ja silloin Tanelia lennätettiin ilmassa pihan ympäri. Taneli itse heilutti hattuansa ja huusi koht'kulkkua: Eläköön Salmelan Samu!
"Tiedäthän sen, veikkonen, mitä tuommoinen julmuus saattaa matkaan," vastasi Taneli, "ja silläpä sinne riennetäänkin; mutta Antero ei kait uskalla lähteä mukaamme ja vieläpä tuo onkin liian heikko koviin koetuksiin." "Niin onkin, jääköön hän kotiin... Mutta kas, jopa tuolla tulee joukko, ja Maunu-Matti astuu edellä aika vinnakkata," jatkoi Juho, katsottuaan kamarin akkunasta ulos.
Mutta tiistaiaamuna, kun väki oli työhön mennyt ja Hetvi oli aitassa taikinaan jauhoja noutamassa, ilmestyi Taneli aitan ovelle. Hyvää huomenta, Hetvi! Huomenta, huomenta, Taneli! Oikein säpsähdin, kun äänesi kuulin. Onko isäsi kotona? Hän on työväen kanssa niityllä tässä lähellä. Etkö häntä tullessani nähnyt? Työväen minä kyllä näin, mutta isääsi en nähnyt.
Ei sielläkään ... niin siellä hän muistaakseni lauantaina aamiaisen jälkeen sanoi jotenkin oudolla tavalla, että sinä olit puhunut totta. Muuta ei? Ei. Sitten minun täytyy itseni sinulle ilmoittaa, mitä silloin sanoin, jotta saat tuomita ansion mukaan. Törsövän Taneli kertoi tarkallehen hopeaonkijutun. Ei se helppoa ollut.
Myyminen oli Tanelin tuumia, mutta ei miellyttänyt nuorta aatelismiestä. En käy luotikauppaa, hän vastasi närkästyneenä; mutta jos kuningas tahtoo nimittää minut perintöruhtinaan paasiksi, niin se on vain oikein ja kohtuullista. Isäni sanoo, että minun olisi pitänyt olla paasi jo aikoja sitten; mutta tiedäthän, Taneli, kuningas ja hän eivät ole oikein hyviä ystäviä.