Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pian he saivat tietää, että miehen nimi oli Taneli Huuskonen ja että hänellä oli pirttinsä vähän matkan päässä. He olivat tervetulleita, jos tahtoivat lähteä sinne. Ystävälliseen tarjoukseen nuorukaiset suostuivat mielihyvin, ja pian he saapuivat suomalaisen pirttiin.
Olipa hyvä, että valtasimme ne kolme tynnyriä ruutia viimeisessä hyökkäyksessä; meillä on nyt sitä tarpeeksi asti räjäyttääksemme vaikka koko linnan ilmaan. Se kai tässä viime lopussa täytynee tehdäkin, vai mitä luulet, Taneli? sanoi haavoitettu sankari surullisesti hymyillen.
Siinä ei ollut aikaa jäähyväisten sanomiseen Tanelille. Poikien täytyi seurata uusia isäntiään sen pitemmittä puheitta. Töin tuskin Taneli ehti heille huudahtaa: "Hyvästi nyt!" kun pojat jo marssivat pois. Alakuloisina pojat seurasivat uusia isäntiänsä. He olivat toivoneet pääsevänsä samaan työhön saadakseen olla yhdessä, mutta ei johtunut mieleenkään siitä valittaa.
Siinä oli kaikkea, mitä olla piti. Viimeisenä ruokalajina oli tuo paikkakunnan talonpoikaisissa pidoissa tavalliseksi tullut "rusina-rokka" vehnästen kanssa. Melkein ääneti syötiin. Isäntämiesten kesken ei puhe sujunut, heidän välinsä oli eilisestä saakka paljon kylmentynyt. Samu näytti alakuloiselta. Törsövän Taneli mietiskeli.
Sitä en tietysti enää pitemmältä ajateltuani tekisi, mutta se on ollut ja mennyt"... "Niin, jos hän olisikin ollut meidän vihollisemme, mutta sitä hän ei ollut, vaan paremmin kansalaisemme," muistutti Taneli. "Ruotsalainen hän oli." "Senpä vuoksi juuri ei olisi pitänyt sitä tekemän, me kun ollaan ruotsin alamaisia. Pelkään, että taivas sen meille vielä kerran kostaa!"
Taneli oli kulkenut penikulmain matkat ylt'ympäri, ja joka haaralle oli lähetetty sana, missä pojat oleskelivat. He olivat kuitenkin jo ruvenneet ikävöimään metsäelämäänsä ja alkoivat puhua lähdöstään itään päin mahdollisesti yhdyttääkseen vanhempansa. Taneli ei hyväksynyt sitä tuumaa, koska se oli hänen mielestään kovin epävarma.
"Sepä onkin tarpeellista," lisäsi Taneli, "kun saa jotakin viihdykettä ruumiillisesta työstä, sillä minullakin on niin outo olo ja ilkeä kammo siitä, mitä sille Ehnbergille tehtiin." "Siitä viisi," äännähti Juho, ryhtiänsä korjaten. "Eipä hän ollutkaan oikea mies; mitä hän toisen omaa suosittelikaan. Siitä suutuin niin silmittömästi sillä kertaa.
Samu ei hänestä lukuapitänyt, olipa kirkkotiellä melkein ynseäkin. Enimmän syytti hän isäänsä, joka nähtävästi oli koko hankkeen alkuunpannut. Kelpaa nyt ihmisten nauraa ja pilkata! Hän muisteli Törsövän Tanelia. Reippain, iloisin poika koko joukossa. Kivenheitossakin melkein Samun vertainen, vaikk'ei Taneli ollut sitä leikkiä ennen harjoitellut ja Samu oli usein veljensä kanssa kilpaa heitellyt.
Taneli oli keski-ikäinen, roteva, harteva mies. Hän oli vaimonsa kanssa asettunut tänne autioon taloon, johon kuului ainoastaan vanha kaskimaa. Sille oli annettu nimi Pekanhuhta sen suomalaisen mukaan, jolla oli ollut siinä ensimmäinen halme, mutta joka oli sen hylännyt. Viisitoista vuotta Taneli oli tässä asunut, mutta vasta tänä vuonna hän oli saanut hankituksi lehmän.
"Saattepa nähdä, että ne ovat meillä muutaman päivän kuluttua." Sitten he ottivat kantamuksen hirvenlihaa ja palasivat kotiin. Ainoastaan tyttö oli kotona. Hän oli iloissaan miesten kotiintulosta, koska oli edellisenä päivänä nähnyt karhun, joka oli istuskellut halmeessa päivää paistattamassa. "Se tietää, että meillä on lehmä", virkkoi Taneli, "ja nyt on se aika, jolloin karhu syö paljon.