Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Ja nyt työntyi vielä lisäksi Jussi Beltsebuubi Jäppinen tuoden poikaansa, ihan kuin korvasta taluttaen. Pietari Isaskar paikkasi housujansa, jakoi samalla opetusta ja tervehti tutusti: »Ka Jäppinen... Paina puuta ... paina puuta Jussi Beltsebuubi... Ja vieläkö sitä ilikijää mitää kuuluukii?» Mutta ei ollut Jussi valmis vastaamaan: Silmälasinsa etsi ensin ja asetti ne päähänsä.
Kunnian-arvoisa vanhus lähestyi, taluttaen ihanata tyttöä, jonka silmät olivat luodut maahan. He johdattivat lähetyskuntaa, jonka jäseninä olivat kaupungin etevimmät asukkaat. He tulivat anomaan armoa ja turvaa. Heidät nähdessään nuori soturi hypähti hevosensa selästä, heitti pois käyräsapelinsa ja syleili tyttöä ja huudahti: "Miriam, sisareni, tämä, tämä on todella triumfi."
Tähän aikaan, helmikuussa 1707, samosi vähäinen ruotsalaisjoukko, jossa oli kymmenen rakuunaa ja yhtä monta tallirenkiä, taluttaen irtonaisia ratsuhevosia, ja sitten vielä kaksi- tahi viisitoista metsästäjää vitjoineen ja koirineen, Elster-virran rannalla olevan Liebewerdan linnan nostosiltaa kohti.
Kuninkaan eteen astui vaatimattoman näköinen mies taluttaen kaunista tyttöä. "Sinäkö, urhoollinen Vakis", huudahti kreivi Teja mennen hänen luokseen. "Sinä et ole enää palvelija, vaan pitkätukkainen, vapaa mies." "Niin, herra. Isäntä-raukkani, kuningas Vitiges, vapautti minut lähettäessään minut luotaan Rautgundis-rouvan ja Walladan saattajana.
Hetkeksi seurasi äänettömyys hänen sanojansa, ja sitten, ennenkuin kukaan muu liikahti, näin minä ihmeekseni ujon, hiljaisen äitini verkalleen astuvan käytävää ylös, taluttaen isääni kädestä. Muita tuli perästä; mitkä kunnioittavaisella, juhlallisella käytöksellä, mitkä ehkä hiukan kiireisesti ja liiallisella innolla.
Yltä päältä kastuin, Kun ma kovin sousin, Sillä varsin varmaan Innolla sen tein; Maalle sitten astuin, Nurmikolle nousin, Taluttaen armaan' Sivullani vein. Lämmin oli ilma, Päivä-kulta paistoi, Hyttysparvi huiski, Ilmass' survoen; Hymyellen Hilma Mansikoita maistoi, "Kuule Aatu," kuiski, "Nyt on hupainen!"
Samassa kulki nyt kaksi nuorta miestä sivu, taluttaen saman ikäistä naista keskessään, joka keveästi nauraa rehletteli miesten puheitten melkein tyhmille sukkeluuksille. Toinen miehistä tirkisti rovastia silmiin ja ivallisesti sanoi: "Lintu Hermanni"... Hänkin on vielä ylhäällä ja tyttöä vetää siivestä... Vetää kun mies. Näetkö Kalle tuota?"
Matami yhä makasi, pää ja kädet pöydällä, ja itki kiukusta. "Toivoakseni pidätte koossa järkenne, jääkää hyvästi!" Laivuri läksi ja matami jäi liikahtamatta paikalleen. Tohtori Ravn käveli tietä myöten, rouva Velkerin käsi kainalossansa, ja toisella kädellään taluttaen pikku Fannia.
Hänen ei tarvinnut kysyä, sillä samassa seisoi ylioppilaan edessä Markus, joka oli kadottanut nuo kaksi appelsiinia, taluttaen kädessään Ainoa ja toista pientä tyttöä. "Ylioppilasko vai maisteri?" kysyi Markus raapaisten jalallaan. "Ei kumpaakaan", vastasi ylioppilas hymyillen ja vetäytyi taaksepäin. "Kiitos, minä en tanssi."
Näkynä ilmestyy Sicilius Leonatua, Posthumuksen isä, vanhus, sotatamineissa, taluttaen kädestä vanhaa mummoa, puolisoaan, Posthumuksen äitiä; sitten tulevat Posthumuksen veljet, kaksi nuorta Leonatusta, haavoitettuina, niinkuin olivat sodassa kaatuessaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät