Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Hänen voimansa olivat murtuneet vankilan huonosta ilmasta ja pitkällisistä kärsimyksistä; hänen silmissään hehkui outo tuli; hän katseli ympärilleen sekaisin silmin; hänen ennen siisti pukunsa oli käynyt repaleiseksi ja vaalennut, takkuinen tukka ympäröi kuihtuneita, vaaleankeltaisia kasvoja. Istuntohuoneen suuren pöydän ympärillä näkyi vain muutamia hovioikeuden jäseniä.
Tuskin oli tämä ennätetty sanoa, kun meluava joukko, enimmäkseen katupoikia, läheni pitkin Kauppiaskatua, kuljettaen keskellään ryysyistä olentoa, jonka takkuinen tukka ja hurja ulkomuoto herättivät pikemmin sääliä kuin pelkoa. Nyt se on kiinni! nyt se on kiinni! kiljuivat pojat riemuiten. Beckmanin Juuso näki hänen konttaavan Hidénin saunan lattian alle, ja sieltä vedimme hänet jaloista esille.
Hänen partansa, joka oli tuuhea, hirvittävä ja takkuinen, ei muuten voinutkaan peittää tätä muodon luontaista inhottavuutta, eikä myös millään lailla jalostaa paroonin raakaa ulkomuotoa. Hänen sotamiehensä ja upseerinsa istuivat pöydässä sekaisin lüttichiläisten kanssa, joista useimmat kuuluivat alhaisimpaan väkeen.
Nytkin hän siinä illansuussa, työstä palattuansa, istui ja illallista odotellessansa tupakoi, se iso takkuinen pää karhallaan kuin pöyhitty heinäruko. Anna-Liisa puuhaili. Issakainen piti sitä salavihkaa silmällä ja puheli: »Niin jotta ottaisit vain minut mieheksesi... Ei siitä Sakarista enää kuitenkaan hiirikään hisahda.»
Synkkäkatseinen orja, jolla oli harmaa, takkuinen tukka ja joka nyt tuli heitä vastaan lyhty ja avainkimppu kädessään, oli aivan vieras. "Missä on Fuscina, entisen ostiariuksen vaimo? Eikö hän enää ole tässä talossa?" kysyi hän. "Hän hukkui aikoja sitten järveen", vastasi ovenvartija välinpitämättömän näköisenä ja kulki heidän edellään lyhtyä kantaen. Väristen ruhtinatar seurasi miestä.
Ei minua tarvitse noin katsella ja viittoa, silla en minä ole mikään metsän peto", äyhkäsi Jaakko Matille, kun hän taas tuli Mäkelän Marin kanssa tanssimaan. "Vai et, olethan..." "Mikä olen, sanoppas?" sanoi Jaakko ja hänen katsantonsa synkistyi. "Olethan karhu, vaikk'ei karvasi ole niin takkuinen kuin ennen".
Rannalla liikkuu harmaanpunainen olento: kurja, takkuinen juoksukoira. Näkee oudon miehen seisomassa veräjän suulla ja säikähtää. Ei haukahda, vaan loikkii häntä koipien välissä pakoon ja retuuttaa mädännyttä kalanruumista hampaissaan.
Saadaanpahan nähdä, että se mustatukkainen velho vielä saattaa ruton kaupunkiin, virkkoi päätään pudistaen muuan takkuinen, valkotukkainen maalahtelainen. Se sudenpenikka! Se kuninkaan murhaaja! Mutta sitä me emme salli, että hän istuu siellä ja tuhoaa kansan ja kuninkaan taikanuolillaan! huusi seuraan yhtynyt päihtynyt käräjäkirjuri. Viruttakaamme hänet meressä! huusi muuan närpiöläinen.
Ruskea, takkuinen koira juoksi haukkuen ja häntäänsä heiluttaen hänen luokseen. "Minä lähden heti", virkkoi paimentyttö hymyillen ja silitti koiran päätä. "Ah lampaat kyllästyvät pikemmin ruohoon kuin heidän paimenensa ajatuksiinsa. "Eteenpäin vain: Lumikko! Olethan sinäkin jo täysikasvuinen."
Ja yhä rohkeammin hän kavalasti lähestyi jo kosimispuheensa varsinaista puolta. Kuin pikku sukkeluudeksi, kuherteluksi hän siinä jo puhui, kuin kehasi: »Mutta minun pää tää kestäisi senkin voiman.» Siltä näytti. Ihan peloittavan iso ja luja oli hänen takkuinen päänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät