Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
"Te ette jaksa katkaista tätä taiwalta, tulkaa waan rekeen!" sanoin taas. "Woi, woi! Kyllä siinäkin on, jos otatte tämän konttini ja wiette sen kylään", esteli mummo.
"Kun wasta kuljette, niin silloin minä tulen kyydillenne", sanoi pikku Tiina, kun näki, ettei hän woinut minun lähtöäni estää. Sydämelliset kiitokset sanottuani talon wäelle ja lämpymät hywästit heiltä otettuani, lähdin minä tuota waiwaloista taiwalta kulkemaan eteenpäin.
"Kolme neljännestä". "Entä tästä mökkiin?" "Enin pari neljännestä." "Jos mökkiin haluatte jäädä, niin te ette saa lähteä siitä tänä iltana. Te ette woi uupumatta kulkea sitä taiwalta tämmöisellä ilmalla ja kelillä. Se on wäärä luulo teiltä, että meidän jälkemme teitä auttaisi, sillä kymmenen sylen päässä meistä on jälkemme aiwan ummessa." "Minun täytyy." "Miksi?"
Minä en huoli ruweta kertomaan kaikkia niitä waiwoja ja wastuksia mitä sillä taipaleella korkean weden wuoksi sain kokea, mutta sitä en woi olla mainitsematta, etteiwät sittenkään nuo mökin asukkaat woineet mielestäni pois haihtua. Oli jo hywin kewättalwi, kun minä taasenkin olin pakotettu tuota taiwalta kulkemaan.
"Kummankoan mökin asukkaissa suurempi syy on tuohon pitkälliseen riitaisuuteen?" kysyin minä ajatuksistani hawahtuneena. "Kuka hänen tietää ... eiköpä niissä liene wikaa molemmissa", arweli puhekumppanini. "On kai ... eiköpä se niin liene", säesti toinen. Näin haastellessa kului taiwal mitään erinomaisia tapahtumatta. Minä kuljin usein yksinkin tuota taiwalta.
Ehtimiseen käwi hän hewostaan hoitelemassa ja waalimassa, tarjoten sille ruokaa ja juomaa enemmän kuin se tarwitsikaan, siinä tunnossa, että hän on tuolle uskolliselle elukallekin tehnyt paljon wääryyttä. Tuskin yksikään ihminen on hartaammin odottanut aamunkoittoa, kuin Heikki odotti päästäksensä lähtemään wiimeistä taiwalta menemään kotiinsa.
Siihen täytyi nuoren Warasen tyytyä, waikka hän mutisi joitakuita tyytymättömiä sanoja, joita en muuta kuullut kun: 'no kaikkia! Eikö hän olisi yksin päässyt. Niin lähdimme me Agnetan kanssa kahden kulkemaan tuota wiimeistä lyhyttä taiwalta, joka oli enää minun kotiini. 'Nyt taikka ei koskaan', ajattelin minä sydämessäni.
Eräänä päiwänä lewisi paikkakunnassa se uutinen, että Linnalan isäntä on karannut! Mihin? sitä ei tiennyt kukaan. Oli eräs talwi=ilta. Kylmä pohjoistuuli puhalsi kaiken päiwää ankarasti ja lunta tulla tupruutti taiwaan täydeltä. Kaksi matkustajaa pyrki silloin kylästä synkkää talotonta taiwalta kohden, joka kahden penikulman pituisena johdatti kylästä toiseen.
Oli iltapimeä, kun minä taasenkin jouduin tuota taiwalta kulkemaan. Ilma oli tyyni ja kaunis taipaleelle lähtiessäni, mutta sangen pimeä, sillä kuu ei ollut wielä noussut. Jonkunlainen pelon tunne waiwasi minua, lähtiessäni ypö yksinäni pimeällä tuolle epäwarmalle matkalle, mutta luottaen hewosen osaawaisuuteen ja kauniiseen ilmaan, lähdin kuin lähdinkin, sillä minulla oli kiire.
"Minä tapasin hänet teidän kylään tullessani; hän oli matkustamassa kaupunkiin, ja minä matkustin hänen kanssaan puoli taiwalta; kuinka se on mahdollista, wastaanhan hänen olisi pitänyt oikeastaan tulla?" sanoin hämilläni. "Se on hywin sopinut, sillä Puutteen Matti on mennyt toista tietä, tämä tie tekisi hänelle wäärän", sanoi opas.
Päivän Sana
Muut Etsivät