Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Jumalani, suo minulle armo elää siksi, kunnes tulevat, ja nähdä heidän voittavan!" Yö oli yhtäläinen, kuin edellinenkin. Ainoastaan vähäistä vähemmin epäjärjestystä leirissä. Hienoa sadetta suhjusi taivaasta. Kun päivän koitossa Villon siirsi verhon teltan suulta sivulle, oli vähän lunta vuorien rinteillä. Herttua jo palasi leirin tarkastuksesta.
ett' olin täällä alhaalla, sen tein ma hirmuisen Eriktonen manaamana, mi heidän ruumiisiinsa henget loihti. Juur' olin jättänyt ma lihan hahmon, kun hän mun käski noiden muurein taakse piiristä Judaan tuomaan varjon erään. Se paikka alin on ja pimein, myöskin etäisin taivaasta, mi kaikki kaitsee. Tien hyvin tunnen. Siksi rauhoittuos!
Mutta kun sitä ei ole, kun siihen ei kukaan usko: ei, että se on ollut, ei, että sitä tulee koskaan olemaan. ... Ellei ihmettä tapahdu? Aikooko hän, tuo tuolla ullakollaan, sittenkin tarttua siihen oljenkorteen? Ojentaako hän ehkä kätensä sitä kohti, ennenkuin uppoaa? Luopiko hän uuden haaveen menetetyn tilalle, odottaako ääntä taivaasta, enkeliä pilvistä? Näytti melkein siltä hänen ilmeestään.
Sä laakson lilja, oletkos Vaan maasta noussut elohos? Et; kuihtuisitpa kuoloon poisi, Jos ei myös taivas pilvistään Sun juurtas kastais vedellään Ja sulle päivän paisteen soisi, Jok' umpinaisen silmukan Avaapi täyteen kukkahan. Niin, sielu, elos oikea On armolahja taivaasta. Luonnon kirja 1886. J.J. Wecksell. Nyt kodiss' istuu kulta, ja kangasta vain Hän helskyttääpi, lientäin kaipaustaan.
Kesällä synnytti Johanna tyttären ja hänen henkensä häilyi elämän ja kuoleman välillä. Hän oli kuumeessa kaksi vuorokautta ja puhui koko sen ajan taivaasta ja kunnian kruunusta. Simo silloin vannoi: "Jos hän jää henkiin, niin tottelen tahtoaan ja muutan Pohjanmaalle maata viljelemään." Johannan vanhemmat kuulivat valan, iloitsivat siitä ja kiittivät Jumalaa.
Mutta minun sielussani vallitsi autuaallisuus ja kirkkaus kirkkaus, jommoinen niin kummallisesti valasi yläkerran onnellisia ihmisiä minun ulos hiipiessäni, sillä samassa pilkisti ohut vaalea auringonsäde pilvisestä taivaasta, jakaen loistoaan seinien vanhoille perheenkuville, ikäänkuin kehoittaen heitä ottamaan osaa autuaalliseen sovintoon. Tätini makasi sohvalla minun huoneesen astuessani.
Silloin minä rohkenin muistuttaa hänelle niitä T:ri Staupitzin sanoja, jotka hän oli lausunut minulle: "katso Jesuksen Kristuksen haavoja, ja niistä sinä näet Jumalan päätöksen kirkkaasti loistavan esiin. Ilman Kristuksetta meidän on mahdoton käsittää Jumalaa. Kristuksessa sinä näet, mikä Jumala on ja mitä Hän vaatii. Sinä et löydä Häntä muualta mistäkään, ei taivaasta eikä maan päältä."
Adalgotin silmiin valahtivat kyyneleet, kun kuningas muistutti häntä hänen nuoresta vaimostaan. Hän meni aivan Tejan eteen ja laski kätensä hänen olalleen. "Eikö ole toivoa? Hän on niin nuori." "Ei ole toivoa", sanoi Teja, "sillä taivaasta ei tule pelastavaa enkeliä. "Muutaman päivän perästä nälkä alkaa ahdistaa. "Silloin minä teen nopean lopun.
Taivaasta lankesi yön pimeässä Jumalan tuli; se etsi kellon rattaat ja sulatti ne köntiksi kuin valajan ahjossa. Kovin vapisivat sillä hetkellä pappilan perustukset. Kuitenkin säilyi rakennus ja ainoastaan yhdestä kohti olivat katto ja seinät vahingoittuneet. Mutta niin merkittiin kuluneen ajan loppu. Ja aamulla oli kellon isäntäkin käynyt vetonsa loppuun.
Isäntäni kanssa juttelin joka ilta lukiosta tultuani kaikellaisista aineista ja jos joistakin kysymyksistä. Todellisella mielihyvällä kuulteli hän kertomustani siitä mitä minulle oli tapahtunut matkallani maanalaisen maailmaan; mutta ennen kaikkia hän ylen määrin hämmästyi ja ihmetteli kun kerroin meidän maastamme ja äärettömästä taivaasta täynnä lukemattomia tähtiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät