Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Havun lehvä ja päreentikku putosivat lattialle; niiden omistajat olivat menettäneet toivonsa kansakoulun saamisesta. Seiväsritari otti nyt puheenvuoroa ja vastustajajoukko vaikeni niinkuin muuri, sillä he tiesivät että mitä hän sanoo, se on niinkuin taivaasta pudonnut.
Vaikkei Kinturi enää jaksanutkaan herätä ja avata silmiänsä, jaksoi hän kuitenkin Marin lämmityksistä elähtyneenä vielä nähdä unia. Hän näki koko ajan unia taivaasta. Ja näki niinkuin takasin maan pinnalle.
"Tervehdys Mailta", ajatteli hän. "Kaikki taivaan tähdet putoilevat päälleni ... sanoi Mai ... niin se on, se on sanoma taivaasta ... sanoma ylösnousemuksesta ... jälleennäkemisestä, juuri kun ruumis, joka on katoava, peitetään multaan... Nuku hyvin, armas lapseni ... nuku hyvin ... ylösnousemuksen aamuun näemme vielä toisemme ... rakkaus on väkevämpi kuin kuolema ... rakkautemme ei voi kuolla ... Jumala on laupias."
Vaan se, joka kuulee ja näkee, tietää sen sanoittakin. Ei ollut ketään, jonka kanssa olisin voinut puhella, ei ketään, jonka kanssa olisin tahtonut puhella Jumalasta, rakkaasta Herrastamme Kristuksesta ja taivaasta. Senkaltaista ei kukaan näkynyt ajattelevan; kuitenkin löytyi Kondoverissa ihmisiä, jotka säännöllisesti kävivät kirkossa, kuten minäkin.
Mutta meidän elämänpuumme on ilon puu, ja sen juuret ovat ijankaikkisen ilon paratiisissa. Enkelit vartioivat sitä, ja se muistuttaa Toisen Ihmisen synnystä Herrasta, joka tuli taivaasta joka ei ole ainoastaan elävä sielu, vaan elämää antava henki.
Sanoi ettei hän uskalla olla kirkkomaalla yksin, häntä muka hirvittää, kun siellä on niin paljon ruumiita, ja haudassa sanoi paleltavan ja olevan aina pimeätä. Mutta viime kesästä saakka se vaan puhuu taivaasta ja kuinka siellä on ihana olla. Toivoo ja odottaa, että milloin häntä tullaan sinne hakemaan. Vai niin toivoo! Parastahan tuo olisi kaikin puolin.
Heille osoitettiin kaikkea mahdollista kunnioitusta, heille annettiin kaikkea mitä vain oli annettavaa, sillä kukaan ei epäillyt, etteivät amiraali ja hänen väkensä olleet kotoisin taivaasta. Niitä intialaisia, jotka olivat laivoilla, ei oltu myöskään saatu luopumaan siitä uskomuksestaan. Kun tämä kylä oli lähellä eräällä maankielekkeellä, meni amiraali hänen luokseen.
Eikä suinkaan ollut hupaista kohdata papin tyttäriä silloin tällöin, jotka rypistivät nenäänsä "villille", niinkuin Elleniä pappilassa nimitettiin, kun ei ollut ketään ihmistä, jolle olisi voinut uskoa että hän suuresti ylenkatsoi papin tyttäriä, jotka jo olivat olevinansa "damia" ja ottivat vastaan ylioppilas-visitiä lukukausien väliaikoina, sekä vetivät kalossia jalkaansa kun taivaasta oli pudonnut pari tippaa vettä.
Sigismund seisoi mietteisin vaipuneena; hänen silmänsä seisoivat niinkun noitavoima olisi ne kiinittänyt Signen huuliin, ja hänen sointuvan äänensä puhtaat kaiut saattivat hänen sydämensä kiivaimpaan liikuntoon; hän seisoi kauan liikkumatta, mutta vihdoin syöksi hän Signen jalkoihin ja lausui innokkaasti: "Tyttö, vaimo, enkeli taivaasta, sinä olet uudesta luonut koko olentoni!
Hyvällä omallatunnolla siitä, että olin sen rehellisellä työlläni ansainnut, vaan samalla jonkunlaisen oudostuttavan siunauksen tunnossa, pidin sen taivaasta lähetettynä lahjana.
Päivän Sana
Muut Etsivät