Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
Liinan tuska kantoi alusta alkaen tätä tyyneyden merkkiä, jonka se niin usein ottaa hyväksensä nuorissa, kiinne-tapaisissa luonnoissa, silloinkuin he näkevät, että heillä ei ole mitään. Seuraavana päivänä, sanoman saatuansa, oli hän taasen perheessä, harvasanainen, kuten tavallisesti, mutta taivaallinen tyyneys otsalla ja jotakin haaveksivaa katseessa.
Niin, mutta taivaanlinnuthan ne sopivatkin hyvin esimerkiksi: eihän hekään sure huomisesta, tekevät työtä yhdessä uskollisesti, laittavat pesänsä, elättävät ja hoitavat poikansa, ja niin pitää heidän taivaallinen isänsä heistä huolen. No, mikäpä siinä oli; kun me kerran kuulutetut olimme, vihittiin meidät myös ja niin olimme aviopari.
"Aina se on arveluttavaa, näin alusta kumminkin," vastasi Mari; "eipä tiedä kukaan, kuinka lopussa käy." "Onhan meillä jokaisella taivaallinen Isä, johon saamme luottaa," muistutti anoppi. "Häneen minäkin turvaan," sanoi Mari, "ja mieleni pysyy siis levollisena."
JOHANNA. Vankeuteen? Rakas taivaallinen isä! Eikö loppua tulekaan näille suruille. HERRA V
Koko joukko oli työntäytynyt tupaan... Ja nyt huomasivat he jo Antinkin, joka imi piippuaan oven pielessä rahtilaisjoukon takana. Se oli ällistys! Ensi aluksi eivät tulijat voineet puhua, paitsi tyrmistynyt Kenonen kirosi ja sanoi: »Voi taivaallinen! Ihalaisen syötävähän se on täällä!» Seurasi sitte vaitiolo. Antti vain mulautti silmiänsä. Ilmassa oli ukkosta, oikeata Liperin ukkosta.
Olkaa varoillanne, mylord, te olette jo tarpeeksi kauan kärsineet ja itkeneet sen vallassa. DARNLEY. Kärsinyt olen ja itkenyt olen, mutta katsokaa häntä, eikö ole hän sen arvoinen! Ei, taivaallinen on hänen voimansa; katsellessani häntä on minusta kaikki niin suloista kuin kirkkaana kevätpäivänä! Kas, kas, kuinka säteilee jokaisesta hänen liikunnostaan!
Totisesti olen minä saanut jatkaa siitä, mihin taivaallinen hyvyys oli työnsä lopettanut, mutta minun täytyy sanoa sinulle, poikani: taivaallinen hyvyys oli jättänyt minut käsistään sangen keskeneräisenä. KAIKKIVALTA: Täytyy olla keskeneräisiä ihmisiä, isä. Sillä juuri heidän kauttaan Jumalan kunnia meille julistetaan. TUOMAS: Että te muut ... täydellisiksi ... tulisitte?
Ja kaikki vuosien kuluessa hänen sydämmeensä kokoontuneet kyyneleet vuotivat nyt yht'aikaa hänen kasvoillensa, joista loisti taivaallinen ilo. Mutta äkkiä hän jatkoi: "Puhukaamme sinun tulevaisuudestasi ... en tahdo jättää sinua yksin mailmaan... Missähän lienee suojelijasi, sulhasesi?... Kilian ... Kilian?" Tätä korkeaa kutsumusta sadat äänet kertoivat. Vaan turhaan.
"Taivaallinen Isä, Sinun käsiisi minä hänen uskon!" Samassa Maria heräsi. "Missä olen? missä olen ollut? sinäkö se olet, Juho? oi! nyt muistan!" Hän ei kestänyt muistoa, vaan vaipui takaisin. Joko nyt oli tullut erohetki? Juhon sydäntä vihlaisi. Hetken kuluttua tuli lääkäri, omenapuun kukkanen napinreijässä, osaaottavainen ja levollinen niinkuin aina. "Tässä näkyy muutos tapahtuneen.
TUOMAS: Sinä et tiedä, mitä on syntyä sukurutsaisena...! KAIKKIVALTA: Isä! KAIKKIVALTA: Ja sentään te olette elänyt, isä. KAIKKIVALTA: Ja kuitenkin te olette kestänyt elämänne. TUOMAS: Olen, sillä minä olen tähän saakka toivonut, että myöskin minulle kerran ennen kuolemaani taivaallinen hyvyys hymyilisi. KAIKKIVALTA: Ja nyt, isä? Ettekö enää toivo sitä? TUOMAS: En.
Päivän Sana
Muut Etsivät