Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Kodin ympäri viljavat vainiot kalarantoja kaunistais, jalon kansan kuntoa laulelmat yli aaltojen kuljettais. Saisi kuulla maailma kummakseen miten täälläkin taistellaan, pyhän, kauniin, oikean voitollen ilojuhlina riemuitaan. Kuinka kansa, pieni ja köyhäkin, edistyksellen uhria toi, ihanteen, jalon aatteen alttariin rovon viimeisen kantaa voi.
"Tyttäreni", moitti Simo, "sinun kielesi liikkuu liian liukkaasti. Tappelut ja taistelut ovat miesten asia, ei naisten, eikä sovi tytön niitä pitää mielessään tai kielellään." "Vaan jos näin raa'asti tapellaan ja taistellaan meidän läsnä-ollessamme", sanoi Katri, "on vähän liika vaatimus, että meillä olisi muuta mielessä ja kielellä.
Teillä on rohkeutta, mutta ei kestävyyttä, ymmärrystä, vaan ei huolenpitoa. Jos te kätkette itsenne, kun teidän asianne puolesta taistellaan, niin se on jo puoleksi hukassa. Ja meidän ei ole ainoastaan voittaminen, vaan kukistaminen vihollisen siveellinen voima; sillä missä te astutte näkyviin, muistutatte te rikotuista valoista, laiminlyödyistä velvollisuuksista isänmaata ja perhettä kohtaan.
»Niin meilläkin taistellaan», kertoi Eevi puolestansa. »Ei siellä tunturikuilut työntekijöitä niele, ei ole kodit kallioitten kupeella, kuten täällä, mutta korvessa hiipii hyinen halla, ja nälkä näännyttää kansaa.» Kerran tuli hänelle mieleen, että se oli tämän kansan keskuudessa kuin Heikki työnsä teki, sen hyväksi kuin kärsi ja kieltäytyi.
Ja sittenkin tämä Buddenbrock kirjoittaa, että kaikki on oivallisessa kunnossa. Buddenbrock. Mitä hyötyä olisi vaivata hallitusta asioilla, joita kuitenkaan ei voida muuttaa? Sprengtport. Mitä sitten koko puolustuksesta. Parasta on heittää Suomi oman onnensa nojaan. Siihen ei vastannut kukaan, mutta katkaistaksensa vaitioloa kysyi vihdoin Buddenbrock leppeästi: Ensikertaako täällä taistellaan?
Ja alla talven tähtien, sun syntymäsi soihtujen, nyt vyötämme me vyömme: sun nimees missä taistellaan, myös meidän miekat mainitaan ja meidän miehet, työmme. Ja missä Suomen säilät lyö, pois, pakoon lyödään sorron yö! Sun nimes huulillansa ken ensin ehtii kuolohon, hän muita onnekkaampi on ja häntä kiittää kansa.
Mut on onnellakin raja, voitto väistää voittajaa, ratsuinensa ratsastaja maahan kellahtaa. Taistelee, vaikk' on se turhaa, maassa vielä mies, neljän peitsen vaikka murhaa uhkaavan hän ties. Surman suu jo aukeaapi, jäljell' on vain tuokio. Mistä apua nyt saapi? Siin' on Luoti jo! Murhaajat tuo kohta suistaa irti veikostaan; ken nyt kaatunutta muistaa, taas kun taistellaan?
Ihmiskunnan parantumaton raakuus täyttää mieleni syvällä surulla. Tämä innostus, jota ei elähdytä mikään aate, saattaa minut niin masennetuksi, että toivoisin kuolemaa, päästäkseni pois sitä näkemästä. Pelkään, että pian tulee jälleen alkamaan sota eri kansanrotujen välillä, sillä näille kauheille valmistuksille ei ole mitään selittävää syytä. Taistellaan taistelun vuoksi.
Ja sehän oikeet' on elämää, Miss' aate aattehen synnyttää Ja alati taistellaan: Ja mitäs siitä, jos uhrataan Tää elo, jos vaan kuollessaan On varmana voitostaan. Jos kerran elää ja kuolla saa Ja työtä tehdä ja rakastaa Ja vielä on isäinmaa: Mit' oisi onnea suurempaa Maan lapsen halvan saavuttaa! Oi Suomi, Synnyinmaa!
Kaikki romanttisuus, kaikki runous, kaikki kauneus ikipäiviksi katoo siitä kodista, jossa vallasta taistellaan. Muuta tietä ei ole tällaisten vaikeuksien välttämiseksi kuin molemmin puolin viisaasti myöntyä ja kutsua järki ja uskonto avuksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät