Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
Tahtoisitko sinä häntä valmistaa siihen? Liisa ei saanut mitään vastatuksi. Heikki aavisti siihen syyn. Et suinkaan ole minua käsittänyt väärin? sanoi hän Aikomukseni ei ole jättää teitä ikipäiviksi. Päinvastoin; olen ajatellut kyllä palata tänne takaisin sitten. Nyt minua kutsuu suuremmat elämäntehtävät! Minun on pakko se on velvollisuuteni! Sano Liisa, tahdotko puhua asiasta isän kanssa?
Etköstä siis sinä, oi suomenkansa, tahtoisi uskoa sitä valmista, jonka sananpalvelijat ja uskontekijät rakkaudessa sinun eteesi uskonsilppuina asettaneet ovat, vaan tahtoisitko sinä viisauden kauhian vaivan hartioillesi taakaksi ja pitkät oljet, ynnä tähkäpäinensä ja jyvinensä hampaittesi vaivaksi ylpiästi ottaa ja peltotyösi sitten unohtaa, koetellun työjakosi tärvellä ja niin sananpalvelijatkin ynsiästi puille-paljaille jättää!
"Herra kuulkoon rukouksesi, minä kyllä luulen Hänen sen tekevänkin! Minä olen varma siitä, että vielä sinulle onnellisemmatkin päivät koittavat. Me saamme toisemme pian nähdä, silloin minun isäni ja veljeni pitävät huolta sinusta ja omaisistasi. Marcello on sydämestänsä kiintynyt sinuun Naomi. Rakas Naomi, tahtoisitko tulla sisarekseni, jos Sadok siihen myöntyisi?
Dick'in eteen, "me emme saa unhottaa sinun kasvatustasi". Tämä oli ainoa asia, joka oli huolettanut minua, ja minä kävin sydämestäni iloiseksi, kun hän rupesi puhumaan siitä. "Tahtoisitko lähteä Canterbury'yn kouluun?" kysyi tätini. Minä vastasin, että mielelläni lähtisin, koska se oli niin likellä häntä. "Hyvä", lausui tätini. "Haluttaisiko sinua lähteä huomenna?"
»Tahtoisitko nyt viimeinkin sanoa mitä tämä kaikki merkitsee» virkkoi Kyllikki yhä tyynesti, mutta niin muuttuneella äänellä, että hän pelästyi sitä itsekkin. »Kyllä, jumal-avita! Jos minulla olisi revolverini, niin vastaisin silmänräpäyksessä niin, ettet enää ikänä kyselisi!»
Aamu oli suloinen, ja varpuset sirkuttivat räystäällä. Ja he katselivat toisiansa, ei varpuset, mutta maisteri ja Ilma, ja katselivat toisiansa kuin ainakin ihmiset, jotka lukevat toistensa otsalla sanat: minä olen sinun. Mutta maisteri virkkoi viimein: "Ilma!" Ilma nosti silmänsä. "Ilma, hyvä Ilma, tahtoisitko sinä..."
»Ei mitään!» Mikko nauroi yhä. »Mitä sinä naurat?» »Tahtoisitko tietää?» »Mutta mitä pirua sinä tarkoitat?» Mikko muuttui totiseksi kuin muuri, vetäisi henkeä ja kysäisi: »Onko teillä Stenforsin kanssa siinä eilisessä yhteiset vehkeet?» Kalenius vaaleni: »Missä eilisessä?» »Noo», Mikko taas nauroi, »älä kiertele yhtään, minä kyllä tiedän, että sinä *taas* meinaat petkuttaa Paloapuyhtiötä».
Tahtoisitko lähteä pois huoneestani ja jättää minut rauhaan? Rauhaan pääset minun puolestani. Pääset ijäksi! Minä läksin ja suljin oven. Omaan huoneeseni saakka pakenin. Siellä vaivuin sohvaan. Ruumiini vapisi, sydämmeni löi, vereni kuohui. Olin pakahtua. Puristin käteni ristiin ja istuin siinä liikkumattomana, huohottavana, värisevänä, en tiedä, kuinka kauvan.
Tahtoisitko, että ajan hiukset päästäni ja mustaan kasvoni, taikka että poltan tai kalttaan tai muulla lailla laitan itseni rumaksi? Totta puhuen, sinä tahtoisit sitä, Peggotty. Totta puhuen, sinä olisit aivan mielissäsi siitä." Nämät moitteet näyttivät minusta kovasti koskevan Peggottyyn.
Päivän Sana
Muut Etsivät