Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Minä tunsin sydämeni elpyvän uudesta toivosta, minä menin hänen luoksensa, tartuin hänen käteensä, katsoin häntä silmiin ja sanoin: "Tahtoisitko todellakin kärsiä vaikka mitä, ennen kuin sanoa valheen?" "Tietysti, minä en voi väärää valaa tehdä. Mitä tarkoitatkaan, Kitty?" "Jumalan kiitos," minä sanoin enkä voinut olla itkuun purskahtamatta. Jack käveli edes-takaisin.
Ajattelehan sentään vähän tahtoisitko tosiaan sittenkään purkaa, jos tietäisit, että olonne kenties muuttuisi tympeäksi ja jokapäiväiseksi esimerkiksi kymmenen vuoden perästä? Ajattele tarkkaan... Et suinkaan haluaisi noita kymmentä vuotta olemattomiksi; niiden muistolla voisi olla helpompi elää.»
"Eipä taida olla muutakaan neuvoa. Pimeä tulee tuossa paikassa, tunturin toiselle puolen emme tänään enää ehdi. Kukapa sen tiesi, miten pitkä se on." "Ei, en minä sitä tarkoittanut; vaan tahtoisitko asettua tänne asumaan iäksi päiväksi?" "Ka miksei! täällä on maa sen näköistä kuin oikeassa karhujen laaksossa. Olen varma siitä, että niitä on täällä sadoittain.
»No tahtoisitko sinä sitten, että minä puollustaisin sinua siinä vankeusasiassa?» jatkoi Jukke hieman lupaavalla äänellä ja vilkasi Anttiin mitä tämä siihen vaikuttaa. »En mitään, en mitään minä tahdo sinulta siihen asiaan», vastasi Antti iloisesti. »Vaan enköhän minä jotakin voisi siihen tehdä? lisäsi yhä Jukke tarjoilevalla äänellä.
Kerro minulle, milloin minä pääsen. Milloin minä saan jättää tämän pimeän ja ilkeän luolan? Se on pahempi kuin kaikki heidän kidutuksensa, rakas Honain. Ilmaa ja valoa, ja minä luulen todella, ettei minun miehuuteni koskaan hölly, mutta tämä kauhea vankihuone minä saatan tuskin eroittaa sinun kasvojasi, kunnon ystäväni. Se on täysi tosi." "Tahtoisitko nähdä minut iloisena?"
Tahtoisitko sinä myödä maineesi ja kunniasi, jos sinulla olisi nälkä ja sinulle tarjottaisiin herkullinen ateria?" "En, en, ennen kuolisin nälkään, enkä minä enää tahdo pitää Esausta. Mutta voinhan kuitenkin pitää hiukan Jaampasta, vaikka hän on Esaun kaltainen. "Pidä niin paljon kuin tahdot." "Onkohan maailmassa monta semmoista kirjaa kuin tämä raamattu?" kysyi Laila sitten.
»En minä sittenkään luule.» »Mutta kun surustakin kuuluu kuolevan ja jos oikein tahtoo?» Riemun, hellyyden ja liikutuksen huumaus tempasi Olavin. »Tuomenkukka!» sanoi hän puristaen tytön rajuun syleilyyn. »Ei kukaan ole niinkuin sinä! Ja jos se olisi mahdollista, niin en minäkään muuta tahtoisi.» »Tahtoisitko sinäkin minun kanssani...?»
"Mitä arvelet, Anna," alkoi hän jo seuraavana päivänä, kun he kumpikin yhtä puhumattomina kuin ennenkin olivat puolipäivällistä atrioineet, "et ole pitkään aikaan ollut kotonasi, tahtoisitko ehkä joksikin aikaa mennä käymään vanhempiesi luona?" Tämän kysymyksen vaikutus hänen nuoreen vaimoonsa hämmästytti Heikkistä.
Mutta hän käyttäytyi sillä tavalla, ettei Miranda voinut siitä itseensä ottaa. "Miranda", hän sanoi, sulan hyvän toverisuhteen äänellä ja näöllä, "tahtoisitko huomenna tehdä kanssani pienen matkan, nyt kun touoiltakin vähäksi aikaa joudat?" "Minne sitten, Taavi?" sanoi Kirsti väliin, koska hän pelkäsi tytön umpimähkään kieltävän, ennenkuin tiesi, mitä Taavi aikoikaan.
Tässä pitää tapahtuman muutos: joko sinä täysvillaiseksi taikka minä tuollaiseksi puolivillaiseksi. Niin, tosiaankin, mieheni! Minä oikein ihastun. Heitä tuo kokovillaisuus, joka tekee niin suuren poikkeuksen siitä, mihin on totuttu, ja palaja olevaisiin oloihin. Vaimoni! Sinä olet kovin entiseen menevä, oikea entismielinen. Tahtoisitko, että minäkin edistyisin taaksepäin? Mutta sitä en tee.
Päivän Sana
Muut Etsivät