Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Glyck otti sukulaisensa lapset lapsenansa vastaan ja Marttaa kohtasi sama onni. Glyck oli usein nähnyt Martan, ihmetellyt hänen kauneuttansa, ja kummaksunut hänen ymmärrystänsä. Pastori Dantin haudalta tapasi Glyck Martan, siellä kysyi hän, tahtoisiko Martta tulla Marienburgiin. "Tässä ystäväni haudalla lupaan minä olla sinulle, mitä hän oli."
"Seitsentoista vuotias tyttö, se on joka tapauksessa synti", sanoi Bénard, joka nyt oli laannut syömästä ja nousi ylös. "Ei hän ole hienommasta aineesta tehty kuin minäkään", huudahti sisar yrmeästi, "ja miksi ei hän sitten saisi alistua siihen, mikä on välttämätöntä? Tahtoisiko hän sitten mieluimmin kuolla?"
Aagot oli pappilasta lähettänyt hänelle terveisiä ja käskenyt kysyä tahtoisiko hän Aagotia taloutta ja häntä itseä hoitamaan, mutta Aagot sai pilkallisen vastauksen tähän, ja hän jäi pappilaan.
Mitään vaaraa ei voisi ollenkaan tulla kysymykseen. Hänellä oli aivan tilapäinen puute puhtaasta rahasta, joka kyllä pian olisi poistettu, kuin voitto suuresta kauppayrityksestä, joka sattumalta oli niellyt kaiken rahan, lankeisi ulos. Siis, tahtoisiko ukko tehdä hänelle tuon pienen avun, korkoa ja edullista korkoa vastaan, ymmärrettävästi? Sinä antaut liian laveisin yrityksiin, rakas Rudolfini!
Niin, näes, hän on sitävastoin käskenyt Berndtsson'ia niin tekemään. Vai niin; tahtoisiko ukko perustaa pienen seura-elämän hiljaisista nuorukaisista!
Mutta jalo neiti jälleen lausui: "Tahtoisiko joku tuoda vettä, Verest' että voisin pestä kasvot, Vielä kerran silitellä päätä, Sulosilmää kuolossakin nähdä; Kaikille mä riemuin tahdoin näyttää Pilven veikkoo, kurjaa kerjäläistä, Joka nousi turvaks isänmaamme." Tyttärensä lauseet kuultuansa, Onnettoman vieressänsä nähden, Vanhus lausui, ääni sortununna: "Sua voi, mun tyttäreni parka!
Hän alkoi heti niin innokkaasti neitsyen suloja ja keittotaitoa ihaella, että hän jo eräänä päivänä kysäsi tältä, tahtoisiko hän ruveta elinajaksensa hänen emännöitsijäksensä, ja neitsyt antoi myöntävän vastauksen. Rasmussen oli varakas, kaunis nuori mies, ja ainoa vika, jonka neitsyt hänessä saattoi löytää, oli että hänen nimensä oli Rasmussen.
Varhain seuraavana aamuna läksivät matkamiehemme rautatienasemalle. Kalle ja Frits kantoivat arkkua ja ukot eväitä. Nyt oli vain kysymys, mitä rataa heidän piti matkustaa. »Kas tässä asuu leipuri», sanoi Swart, »ne ihmiset nousevat tavallisesti aikaisin. Minäpäs menen sieltä kysymään.» Swart meni myymälään ja kysyi, tahtoisiko leipuri hyväntahtoisesti sanoa, mikä rautatie vei Belgiaan. »Belgiaan?
Kulkiessaan Stanleyn majan ohi lähetti hän yhden hovipojistaan kysymään, tahtoisiko Stanley tulla hänen luokseen. Hetken aikaa kuluttua siitä kuin Stanley oli tullut Mtesan luo, joka hovinsa ympäröimänä oli istautunut järven rannalle, kiiti eräästä mutkasta neljäkymmentä komeaa, keltaisen ruskeaksi maalattua kanoottia. Kanooteissa istui yhteensä noin 1,200 henkeä.
Sitä tuskin luulen teidän tarvitsevan pelätä vastasi kreivitär hymyillen. Tahtoisiko Bergflykt sitten ennemmin, että tyttö olisi köyhä? Tahtoisin kuin tahtoisinkin, vastasi puutarhuri. No niin. Sanokaa suoraan, Bergflykt: tahdotteko Ester Larssonin vaimoksenne? Puutarhuri hypisteli hylkeennahkalakkiaan ja vastasi sitten miehuullisesti: Tahdon.
Päivän Sana
Muut Etsivät