Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. heinäkuuta 2024
Hän ei ollut koskaan kuullut kenenkään laulavan niin täydestä sydämmestään, hän tunsi mitä hän lauloi; oliko sitte hänen Jumalaa ikävöimisensä vielä tyydyttämättä, harhailiko tämä nuori olento vielä etsien kuivassa erämaassa, jossa "itku oli hänen juomansa"? Nämä ajatukset liikkuivat pastorissa ja tämän lisäksi muisti hän raamatunselitys-hetkinä usein nähneensä hänen kasvojensa synkistyvän, aivan kuin jonkun sisäisen tuskan vaikutuksesta.
Kapteeni kiirehti hevosen luo ja huusi, kiroten samalla, vasta pestattua renkiään. Hevoinen oli kuristunut; sen huomasi kapteeni kohta, kun kyytipojan puukolla oli saanut rinnustimen poikki leikatuksi. Tätä onnettomuutta kirosi hän vielä julmemmasti ja huusi kurkkunsa täydestä Heikkiä. Mutta Heikkiä ei kuulunut.
Nyt aloimme pitää täällä karjamarkkinoita ja riemuitsimme täydestä sydämmestä, unohtaen maailman ja kaikki sen vainot, kunnes aurinko rupesi laskemaan ja nälkä alkoi muistuttaa meitä, että kuitenkin olimme maan päällä ja että nyt oli aika mennä kotiin. Tie, joka vei kotiimme, johti juuri naapuritalon pihan läpi. Tätä lähestyessämme oli "Kinkin-Känkki" jo meitä vastassa.
Sitä ettet sano olevan meillä rahaa. Sano vaan, eihän teillä ole. Sanon minä, päätti poika niin täydestä sydämestä, että huulet jo myrnistyivät. Näetkö, Santtu, kun tuo Viija katsoo, kuinka typerä sinä olet. Ole vaiti. Sanon minä, jupisi poika ja mennä muokkasi pois tuvasta. Miehet alkoivat arvella, että eiköön ne jo rupea myömään.
Mutta sitä ei ollut myöskään turhan tautta tuhlattava, vaan näytettävä ainoastaan juhlatiloissa, kuten koko talonväen myöhään yöllä joistakin kutsuista kotiin saapuessa tai jonkun pojan tai tyttären palatessa usein vuosikausien jälkeen maailmalta. Ja silloin se lähtikin häneltä oikein täydestä sydämestä!
LXXII. Valtakunta, jonka koko kansa täydestä sydämestä omistaa uskonnollisen aatteen, tahi on sen joskus omistanut, on täten ottanut askeleen, jota se ei enää voi peräyttää. Ajatus, tietoisuus, tunto, että ihminen on koko maailman avaruuden kansalainen, luotu ijäisyyttä varten, on tunkeutunut kaukaisimpaankin majaan, yksinkertaisimpaan sydämeen.
GRANSKOG: Se on vielä merkillisempää. KERTTU: Te tulitte, näitte ja voititte. GRANSKOG: Onnitelkaa siis minua. KERTTU: Täydestä sydämmestäni. Siinä on vain yksi asia, jota minä en ymmärrä. GRANSKOG: Jumalan kiitos. Ei teidän kaikkea tarvitsekaan ymmärtää. KERTTU: Mutta juuri tämän perille minä tahtoisin päästä. Sen että sisareni heti rakastui teihin, sen minä ymmärrän.
Tämä oli enemmän kuin nimismies wirkainnossaan kärsi. Sananlausumatta löi hän Heikkiä poskelle niin paljon kuin jaksoi; se käwikin täydestä, sillä nimismies oli iso ja rotewa mies. "Wai wielä sinä tässä suutasi pieksät ... siitä minä annan. Oletkin joka paikassa suuna ja päänä, ja sanomalehtiin rääkkymässä, mutta nyt laskeentuikin onnesi aurinko", sanoi nimismies tulistuneena.
Ystäwän elämä näytti kaikinpuolin onnelliselta. Hän rakasti waimoaan täydestä sydämestänsä, ja waimonsa häntä samaten. Aineelliselta kannaltakin katsoen ei heiltä näyttänyt puuttuwan mitään, sillä ystäwäni appi=wanhukset oliwat antaneet tyttärelleen runsaat myötäjäiset; niin perinpohjin oliwat he luopuneet luonteisesta jäykkyydestään ja wäärästä periaatteestansa.
No niin, jos sinä rakastat minua, niin juokse pian sinne ja pane tämä sormus sinne koloon, mutta katso, ett'ei kukaan sinua näe. Maria Kirilovna heitti sormuksen alas ja sulki ikkunan. Poika otti sormuksen ja alkoi täydestä voimastaan juosta sekä oli jo hetken perästä mainitun tammen luonna. Täällä seisahti hän vetääkseen henkeään, tarkasteli joka taholle ja pani sormuksen koloon.
Päivän Sana
Muut Etsivät