Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Päivän hämärtäissä tuotiin ladon eteen kolme hevoista ja muutaman minuutin perästä ratsasti kuningas parooni Rosen'in ja översti Düring'in kera täyttä nelistä matkaansa. Ollaksensa tuntematonna, oli kuningas pannut päähänsä mustan peruukin ja kulta-koristeisen hatun; muuna pukuna oli hänellä harmaja takki ja sininen ratsas-kauhtana.
Esirippu kohosi, vaan koko näytöksen ajan täytyi hänen katsoa perämieheen... Silkkiliina pisti vapaasti esiin hänen mekkonsa rintataskusta ja takki oli polvilla...
Ja ne kolme tyhmää naarashanhea rupesivat myös kiljumaan: "Mitä lörpötystä se on! Kuka antaa itsensä niin narrata?" Kuka oli "Hiljaisen raudan" isäntä. Kuinka he polttivat sikaria. Miltä Kalle näytti tullessaan näytelmästä. Sinisestä hännystakista tulee tavallinen viheriäinen takki. Kuinka Witt huusi: "valkea on irti!" Sikareista, joissa ei ole ilmaa.
Niiden rouvien viestiksi hän sitäkin arveli, kun rehtori eräänä päivänä ystävällisesti taputellen häntä olkapäälle tuumasi, että eiköhän olisi aika ottaa esille huopahattu ja lähettää tuo takki räätälille. Kaksi nappia on jo aivan poissa ja kolmaskin tuossa kipperästi riippuu tipahtamaisillaan. Niinpä on kolmaskin, näkyy.
Tässä tapahtui pieni ylitarkastus. Ennen löysempi takki ja valkoinen sulhaisrinta, aivan kuin muillakin; nyt vyöltä pinnistetty ja umpirintainen kuin sotamies kiiltäviä nappia vaan puuttuu juuri kuin oikea asevelvollinen. Muuten tunnustankin, että sotamiehen puku minua miellyttää. Oikein, vaimoni.
Mutta tämä takki oli tomuinen, hieno kaulahuivi oli huolimattomasti solmittu, kalvosimet olivat repaleiset, kengät tahraiset, hiukset epäjärjestyksessä, hattu kallellaan, kauniit päättäväiset kasvot hyvin kalpeat ja silmät kovin kiiluvat. Hän astui esiin nopein, miltei uhkaavin askelin, viskasi luotansa kolmikulmaisen hattunsa ja sanoi: Tässä olen, tohtori!
Sininen takki ja sen yli mekko olivat keltaisella vyöllä kiinnitetyt hänen vartalonsa ympäri, niin että hänen kaulansa ja leveä rintansa olivat paljastettuna. Jalassa oli hänellä pieksut. Vaikka hänen kätensä olivat sidotut kiinni selän taa, säihkyi hänen sinisissä silmissänsä tuima ynseys, kun hän seisoi kenraalin edessä.
Hän tunsi että hän ei uskaltanut nukkua että hän tuskin uskalsi ajatella. Ainoa, minkä hän voi tehdä, oli panna kuiva paita päällensä, lisätä puita uuniin, kääriä täkki ympärillensä ja istua koko yön tulen ääressä nojatuolissa. Minun veljeni ei ollut kuitenkaan kauan näin istunut, ennenkuin hänelle tuli lämmin ja hetken kuluttua hän nukkui.
No, siitä on tietysti kiinni pidettävä . Voi, jos tulisivat kohta Ahaa, siinä ne ovatkin. Takki päälle. Nora. Tahdon ylös jälleen. En tahdo mennä pois niin aikaiseen. Helmer. Mutta Nora-kulta Nora. Oi, minä rukoilemalla pyydän sinua Torvald; minä pyydän sinua niin sydämmellisen hartaasti, ainoastaan yhden tunnin vielä! Helmer. Ei minuutiakaan, armas Norani. Sinä tiedät, mikä välipuhe meillä oli.
»Niin kyllä, poikaseni», vastasi talonpoika, »ja kenties vielä lisännet, että sillä oli vihreä takki ja tällä harmaa. Mutta kyllähän tämä korkea herra provossi hyvin tietää, että he osaavat muotonsakin muutella yhtä helposti kuin takkinsa, ja siksi uskon sittenkin tämän siksi samaksi.»
Päivän Sana
Muut Etsivät