Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Ritarein sisäänastuessa tuo älykäs eläin ensin päästi matalan ärinän, joka hänen syvästä rinnastaan kuului kuin etäinen jyrinä. Vaan kun hän näki isäntänsä, heilutti hän häntäänsä ja laski päänsä alas välttäen kaikkia meluavampia tervehyksiä, ikäänkuin jos hänen tarkka vaistonsa olisi häntä opettanut sairaan huoneessa olemaan hiljaa.
Lääkäri oli sanonut Roosalle, että käännös oli tapahtuva isän sairaudessa, ja että hän joko heräisi syvästä unesta, joka jo oli kestänyt neljäkolmatta tuntia, tai nukkuisi edelleen kuollon uneen.
Hän taputti minua pääni päällä; mutta tavalla taikka toisella minä en pitänyt hänestä eikä hänen syvästä äänestään ja minä kadehdin, että hänen kätensä koski äitini kättä, kun se koski minua niinkuin asian laita oli. Minä työnsin sitä pois voimiani myöden. "Mutta, Davy!" muistutti äitini. "Sitä rakasta poikaa!" lausui gentlemani. "Minä en kummastele hänen hellyyttänsä!"
Tästä syvästä lankeemuksestani en suinkaan syytä asiata, jonka kautta siihen jouduin, enkä kansalaisiani, vaan omaa itseäni, kun en ottanut aikoinaan itsestäni vaaria.
Ei tiennyt se kalpea nainen että sydänvertaan ei voi kukaan kahta kertaa antaa. Se voimakas nuori nainen, joka oli sydänverensä antanut, värisi tuskasta, suuresta, syvästä tuskasta. Ja hän tunsi kuinka hänen elämänsä virtasi pois. Sillä sen elämä on ijäksi mennyt, joka sydänverensä antaa. Eikä siitä ollut mitään hyötyä kenellekään. Ei mitään. Salon sydämmessä oli erakon mökki.
Työväestölle, köyhälistölle se kyllä kävi päinsä, ja sai käydä päinsä! Mutta hehän olivatkin orjia, työn orjia, ja orjia tulisivat myös heidän lapsensa olemaan. Ja mikä hän itse oli? Rahan, kiiltävän kullan orja siis. Tuosta syvästä lähdesuonesta kumpusi toinen hänen sisäisen häpeänsä syy. Se oli hänen entisen sosialistisen olentonsa aiheuttama.
Hän tiesi sen aivan hyvin, sillä näissä unelmissa avoimin silmin, näissä "päivänäyissä", kuten hän niitä nimitti, oli omituinen, salaisesti ilmoittava voima, jota hän katsoi joksikin syvästä, tutkimattomasta luonnon vaikutuksesta lähteneeksi ja antoi sen esteettömästi vallita. Niinpä näki hän nyt oman suhteensakin isäänsä täyden totuuden valossa.
ESKO. Sinä uskot siis, että täytyy minun välttämättömästi saada selkääni tänä-ehtoona, sinä uskot sen? MIKKO. Uskon ja luotan! ESKO. Ja iloitset ja riemuitset? MIKKO. Iloitsisko puhemies, koska sulhainen selkäänsä saa? ESKO. Miksi puhut sitten näin? MIKKO. Syvästä sydämeni katkeruudesta lörpöttelen; sillä asia on ikävä. ESKO. Vain niin. Minä saan selkääni! Entäs sinä?
Tulin itsekin niin liikutetuksi hänen syvästä surustaan ja hellästä kohtelustaan, että kyyneleet valuivat silmistäni. Hetken aikaa istuttuamme nousi kauppaneuvos, otti minua kädestä kiinni ja sanoi: "Seuraa minua, poikani; meitä odotetaan jo salissa."
Päivän Sana
Muut Etsivät