Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Tyttärensä sisälle tultua hän sanoi: »Maissi, laita iltanen pöydälle, sillä Mannin täytyy päästä aikaisin levolle, niin jaksaa hän huomenna saarnata, että kirkon seinät kajahtavat.» Pian kului ilta, ja kun kello oli yhdeksän, niin puutarhurin asunnossa jo kaikki makasivat syvässä unessa.
Oikealla puolella, syvässä heidän jalkainsa alla, avasivat kauheat syvyydet kitansa, ja kosket kuohuivat hurjassa vimmassa. Joka haaralta kohosi mahtavia tuntureita ja pilviin ulottuvia vuoren-kukkuloita.
Kohta kylän ulkopuolella oli vähäinen kukkula, jonka Rietrikki oli valinnut linnan paikaksi. Syvässä lumessa oli yltä ympäri kaivettu kaivanto, jonka toisella puolella oli leveä tähtimäinen lumivalli, rintavarustuksilla ja kulkuaukoilla, joiden takana linnan puollustajat jo seisoivat.
Keskellä putousta on vedellä ihmeteltävän kaunis vesivihreä väri, joka osoittaa, että siinä on sangen syvältä vettä. Niinpä pääsikin kerta eräs alus, Detroit, joka kävi kaksikymmentä jalkaa syvässä ja pantiin virtaan, menemään putouksesta alas, mihinkään tarttumatta. Kanadan puolisella rannalla sitä vastoin vesipyörteet välkkyvät kuin metallit; ne ovat valuvaa, syvyyteen suistuvaa kultaa.
Mutta kesken kaikkia juhlallisuuksia valtasi kaiho prinssin mielen. Hän muisteli kaunista prinsessaansa ja kun ilta tuli, niin hän nousi hevosensa selkään ja lensi suoraan prinsessan linnaan. Hän astui sisään, hiipi hiljaa ovenvartijan ohi, joka lepäsi syvässä unessa ja astui prinsessan ovelle. Hän kohotti esirippua ja jäi kynnykselle kuuntelemaan.
CRESSIDA. Mik' on? Mik' asia? Ken oli täällä? PANDARUS. Ah! Ah! CRESSIDA. Noin miksi huokaat? Miss' on prinssi? Poissa? Oi, sano, hyvä setä, kuink' on laita? PANDARUS. Ah, että olisin yhtä syvässä maan alla kuin olen sen päällä! CRESSIDA. Oi, taivaan jumalat! Kuink' onkaan laita? PANDARUS. Paras, että menet sisään. Oi, ettet olisi koskaan syntynytkään! Tiesinhän, että olisit hänelle kuolemaksi.
Hänen vuoteensa jalkopäässä nukkui Fridolin, istuen pienellä rahilla, käsivarsi peiton päällä ja pää käden nojassa. Vähän kauempana ja ylempänä, akkunan syvässä holvissa seisoi eräs munkki, kumarruksissa vuodetta kohden ja heittäen levottomia silmäyksiä siinä makaavaan, ikäänkuin kärsimätönnä varroten hänen heräämistään. "Mitä kello lienee?" runoilija puoli-ääneen kysyi.
Mutta syvässä hiljaisuudessa, jota ainoastaan keskeytti leikkiväin lasten nauru, istuivat isä ja äiti tulen edessä ja nauttivat sunnuntain lepoa viikon raskaan työn jälkeen. He elivät täällä mitä suurimmassa yksinkertaisuudessa kuin talonpoikaisväki ilman ylellisyyttä ilman muita huveja kuin yhdessä olon ilo.
Vastapa hän kuoli samana vuonna, jona kerjupiispakin, vanha harmaaparta papinsälli, jota piru kolme tuntia piinasi yhdeksää syltä syvässä kaivossa, kun ensin oli hänen päätänsä kauheassa löylyssä kuumannut. Sinne piinan syvyyteen unehtuivat hänenkin papiskirjansa.
Mieli muien ja minunki. Miten on mieli nuorten neitten, Mieli muien miekkosien? Niin on mieli nuorten neitten, Mieli muien miekkosien, On kun vellova vetonen, Eli aalto altahassa. Miten on mieleni minunki, Mieleni minun poloisen? On kun hanki harjun alla, Vesi kaivossa syvässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät