Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Sillä meidän oman sydämmemme neulansilmän läpi se taivaasen tie kulkee. Se lausunto pani minut miettimään, että jätin mukaanpyrkimisen sikseen. Mieleni kiintyi aina enemmin Karuliinaan. Hänestä haaveksin usein itsekseni.
Kuinka monet lahjoittavat köyhille suuria summia, eikä heidän lahjoillaan kuitenkaan ole mitään arvoa! Ei, sillä lahjan arvo riippuu mielestä, missä se annetaan; pääasia ei ole paljonko annamme, niin saatammepa olla antamatta penniäkään, jos vaan noille poloisille annamme sydämmemme, jos vaan rakkaudessa lähestymme heitä."
Kaks pimeätä valtaa Vihaavat onneani, Mun veljeni on toinen Ja toinen äiti onpi." "Nimitti ruhtinani Veljensä, vastustaako Hän veljen menestystä?" "Sä muistat, neiti, muistat Suloisen ensikerran Kun näimme toisiamme, Ja sydämmemme yhtyi. Hän oli silloin läsnä Mun veljeni ja koska Hän sinut keksi, syttyi Poveensa himo hurja.
"Tahdotte päästä salaisten asioidemme perille? Olkoon menneeksi. Lapsuudesta asti tyttärenne Klaaran kanssa ollut tuttavuus on ajan verkkaan muodostunut ystävyydeksi ja vihdoinkin totiseksi rakkaudeksi. Rakkauteni olen ei kauvan aikaa sitten Klaaralle tunnustanut ja saanut vastauksen 'minä rakastan, ja sillä perusteella olemme päättäneet rakentaa pysyväisen toisiemme omistamisliiton. Tässä lyhykäisesti kerrottuna salaisuutemme. Siinä sydämmemme toivo.
Vihaisina me siekailematta ja haikailematta loukkaamme hellää sydäntä; mutta emmimme ja tapailemme, kun jalompi luontomme kehottaa meitä virheitämme tunnustamaan ja niitä anteeksi pyytämään. Vieläpä silloinkin kun sydämmemme on katumuksesta haleta, me seisottelemme ja mietimme. Miten monet ovat todellakin oikeita saitureja, kun on heidän sydämmensä aarteista puhe!
"Kiittäkäämme Jumalaa hänen armostaan!" sanoi äiti, kun ensimmäinen innostus onnellisesta tapahtumasta oli hiljennyt. "Kiittäkäämme Isää, joka kuuli rukoukseni ja avun lähetti, kun lyhytnäköinen, inhimillinen silmä ei enää toivon kipinää nähnyt. Kiittäkäämme häntä sydämmemme syvyydestä!"
Silmät säihkyen kyyneleiden lävitse hän erosi meistä. «Siunatuksi lapseksemme!» sanoimme häntä silloin, sillä hän oli tuottanut meille suuren lohdutuksen. Hän oli kohottanut masentuneet sydämmemme. Ernst astui ikkunan luokse ja katseli ääneti tähdikkääseen yöhön. Menin hänen luoksensa ja seurasin hänen sillä hetkellä niin kaunista ja kirkasta katsettansa.
NIILO. Helena, saattaisitko minulta totuuden peittää hetkenä tänlaisena, jolloin sydämmemme toisiinsa sulivat, jolloin sielu sieluun yhtyi ja pyhä liitto meidät toisiimme sitoi? HELENA. Niilo, oi, armahda! NIILO. Eikö ole sinulla mitään lisättävää? HELENA. Ei mitään. NIILO. Eikö mitään selitystä? HELENA. Ei mitään ei mitään? NIILO. Niinpä en voi muuta kuin surkutella sinua, tyttöparka.
Kuuluu pauhu, Pyhän metsän pauhu meidän ympärilläm Ennen kuultu! ja me kuni liepeet haamut Astelemme, ihanasti kainostellen, Kodon kumiseval tiellä. Sydämmemme Riutuen nyt muisteleevi: kaikki ennen Ammoin nähty! Mutta vastaan meitä rientää Lehdon vienot immet lehtiseppeleillä Viilehillä kaunistaen kiharamme.
Suvaitkaa siis, Te kansan edustajat, meitä kuulla Ja rahvahassa suosimalla puoltaa Mit' aiomme nyt päättää. SICINIUS. Sopumielin Olemme tulleetkin; ja sydämmemme Se kunnioittaa mielellään ja puoltaa Tän istuntomme esinettä. BRUTUS. Niin, Ja vielä mieluisemmin, jos hän tahtois Parempaa kansast' ajatella vasta Kuin tähän saakka. MENENIUS. Se ei kuulu tähän. Parempi olla vaiti.
Päivän Sana
Muut Etsivät