Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
"Kun olen huomenna taistellut puolestasi ja sinulle voiton hankkinut, lähden merelle enkä enää koskaan palaa Italiaan. "Salli minun ottaa häneltä sitä ennen jäähyväiset. Viimeisen kerran tahdon vielä painaa hänen kuvansa sydämeeni." Kuningas rypisti otsaansa. "Mitä se hyödyttäisi? Sinä vain kiusaisit häntä ja itseäsi." "Se tekisi minut onnelliseksi.
En enempää kuin mykkä kala tietää taivaan valkeudesta. Ja mitä luulet siitä nyt tietäväsi? Että on kuin itse aurinko olisi astunut sydämeeni. Minä rakastan! Minä rakastan häntä, yhtä ainoaa, ja samalla minusta on kuin rakastaisin kaikkia ihmisiä. En tahdo sinun kaunista tuulentupaasi järkyttää. Mutta hän? Luuletko myös hänen sinua samoin rakastavan? Minulla ei ole mitään syytä epäillä sitä.
"Kun olin ihan nuori", lausui Annie, "lapsi vaan, yhdistyivät ensimäiset tiedon aiheeni erääsen kärsivälliseen ystävään ja opettajaan isä vainajani ystävään joka aina oli rakas minulle. Siitä, mitä tiedän, en voi muistaa mitään, häntä muistamatta. Hän sydämeeni laski sen ensimäiset aarteet ja painoi luonteensa niihin kaikkiin.
Sen jälkeen tähtäsi hän ja ampui peräkkäin kaksi laukausta. Sitten hän puhalsi pyssyn piippuihin ja alkoi panostaa uudelleen. Luulenpa nyt osanneeni hänen sydämeensä yhtä hyvin kuin hän kerran osasi minun sydämeeni, virkkoi hän huuliensa välistä, vihasta vavisten; kuuletko, sinä siellä ylhäällä, mitä pidät minun kuudesta kunnon luodistani? Bruno!
Kuta sydämettömämpi sotilas on, sitä »hyväntahtoisempana veitikkana» häntä pidetään. Ei löydy mitään kummallisempaa olentoa sotanäyttämöllä, kuin taisteluissa harmaantunut, helläsydäminen sotilas, jolla ei ole rohkeutta loukata kärpäistäkään. Miksi on teistä tullut sotilas? Tämä kysymys osoittaa, että olette katsonut sydämeeni.
Eihän se ihme ollutkaan, että tuo kristillisen vapauden julkinen merkki teki minun pieneen viattomaan sydämeeni voimallisen vaikutuksen, kun ensi kerran lähestyin Herran pyhää huonetta.
Se oli kummallista, mutta hänen äänensä melkein koski sydämeeni joutavia, sitä neuvoo minulle mies, joka aina muisteli vaan itseään! Ihan toista oli Dagobert pyytänyt!... Minä pudistin päätäni, juoksin ulos ja riensin portaita alas... Onneksi ei Ilse nähnyt tuittupäistä päänpudistustani. Aika nuhdesaarnanpa olisinkin silloin taas saanut kuulla! Kamarineitsy oli vielä huoneessani.
Oi, päiviltä kunnia-aikas se on ainoa muistoni vain: Ei koskaan sen sointu raikas soi äänehen sortajain. Ol' loisto, valta, viisaus mun ja nuoruus, into, lempi; sai viini veret hehkuhun, mua armaat immet hempi; ne sydämeeni säihkettään loi, silmät sulotarten; mit' tarjos maa, ja mielinkään, jäi kuningasta varten.
Miihkali seisoi aivan liikahtamatta, vaan kuitenkin näkyi niin selvästi hänessä elävä ja kuohuva voima, kun hän vastasi: »Taistelun ikävä se tuo liekkiä sydämeeni ja silmiini, ja silmäni vain sanovat, mitä mieleni ajattelee.» »Mitäs sinä sitte ajattelet?» kysyi Elina. »Minä en sinua ymmärrä.» »Minä aion seurata muita taisteluun ja pysyä siellä niin kauan, kun sotaa kestää.»
Ja niin kaksi asiaa sinä iltana kirjoitettiin sydämeeni: että oli kodinkaltainen paikka tuolla puolen pilviä, jossa täti Agnes odotti meitä, rakastaen meitä yhtä paljon, kuin koskaan ennen, sekä Jumala, joka rakasti meitä enemmän, kuin kukaan muu; ja että meidän tuli olla niin hyvänlaiset, kuin suinkin mahdollista, ihmisiä kohtaan eikä surettaa ketään hetkeksikään, sillä semmoinen aika tuli kenties, jolloin he eivät kaivanneet meidän hyvyyttämme enää.
Päivän Sana
Muut Etsivät