United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin ukko Witt ja ukko Swart hyppäsivät alas vankkureista ja lähtivät juoksemaan varsojen jälkeen. Tästä varsat eivät kuitenkaan välittäneet, vaan juoksivat kuin mehiläisparven ahdistamina.
"Kuinka lukkari ja hänen tyttärensä voivat?" kysyi Henrikki. "Lukkari", vastasi Swart, "hän on aivan sama kuin ennenkin, koulussa hän istuu ja lukee lasten kanssa ja antaa niille selkään, aina sen mukaan kuinka tarvitaan". "Ja Dorotea?" "Hän voi hyvin", puuttui Frits äkkiä puheesen, "hän on tullut isoksi ja kauniiksi". Tätä sanoessaan tuli Frits punaiseksi kuin kukko.
Juhani!" huusi ukko Witt, "seisauta vähän". "Mitä nyt on?" kysyi Swart, "miksi hänen pitää seisauttaman?" "Minä luulen, että olen pudottanut minun tupakkakukkaroni", sanoi Witt, "se oli minulla vielä aivan äsken ja nyt se on poissa". "Mutta mitä tämä nyt on?" sanoi Juhani, "te ette ensinkään katso perään. Emme me tällä lailla koskaan tule Strelitsiin.
Hän rallattelikin sitä lakkaamatta, kunnes suutuin ja ajoin hänet tiehensä talostani.» »Kas, kas nyt!» sanoi Swart. »Nyt siitä joku tulee, sanoi Bolsenthal tullessaan tupaan. Siinä on kuningas koko seurueensa kanssa; vanha metsänvartijakin on mukana. Se on sentään kaunis laulu, ja kuules, kuinka he osaavat soittaa torvea, aivan kuuluu kuin olisi Ivenackin kreivi metsästämässä.
Kun he näkivät kadottaneensa ainoastaan yhden makkaran, astiallisen voita ja vehnäkakun, sanoi ukko Swart: "Hyvä sentään on, että kaikki päättyi niin kuin on päättynyt. Mutta älkäämme kertoko tätä juttua kellekään, muuten kaikki vaan tekisivät pilaa meistä, ennen kaikkia ei minun eukkoni pidä saaman tästä vihiä, sillä sitten en minä enää saisi rauhaa häneltä.
Mihinkä he tulivat kun he aina ajoivat vasemmalle. Witt kertoo sotajuttujaan. Kuinka Berlinissä oli. Witt ostaa itselleen uudet housut. Kun Swart ja Witt tulivat pormestarin luota seisoi Kalle Wepupp omnibusvaunuineen vielä majatalon edessä.
Kalle ja Frits työskentelivät yhä ukko Swartin ääressä, he vetivät ja nykivät niin, että ukon tila muuttui aina vain pahemmaksi, kunnes rummunlyöjä ruuvasi rumpunahan pingoituksestaan ja sanoi: »No, pojat, vetäkäästä vielä kerta!» He vetivät, ja ukko Swart pääsi pälkähästä. »Hurraa!» huusi Kalle ja heilutti hattuaan. »Saatiinpas ukko lopultakin irti!»
Ja kun taskukello oli lakannut käymästä, otettiin esille toinen, isompi taskukello, oikea 'nauris', joka sisälsi karvasta sekin. »Suvaitkaa maistaa!» »Terve!» »Ai, ai, kun teki hyvää!» »Se on parasta lääkettä sydämelle ja sapelle», sanoi ukko Witt. »No, naapuri, ryyppää nyt sinäkin!» jatkoi hän ja ojensi pullon Swartille. Swart oli epätietoinen.
Ja ilo oli suuri, kun ystävämme saivat ne nähdä; nyt oli suru kuin pois puhallettu, ja kun hevoset taasen valjastettiin vankkurien eteen, oikein sateli kysymyksiä siitä, kuinka tämä oli ollut mahdollista, ja että kuitenkin oli suuri onni kun oli tapahtunut niin, kuin tapahtunut oli. "Onpa tuo hullua", sanoi Swart, "näin ilman muuta riisua hevoset pois valjaista!
Ja nyt antoi hän sanain virtailla suustaan, aivan niinkuin henkilö joka laskee oltta tynnyristä ja on unhoittanut sulkea tapin, niin virtailivat sanat Swartin emännän suusta. Ukko Swart istui alallaan kädet ristissä ja antoi myrskyn mennä ohi. Mutta kun hän luuli sen olleen ohi, niin se alkoi uudelleen; eukko oli vaan vähän vetänyt henkeä välillä.