Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Teot ovat nyt ainoat todistajat. Ja te teette hullutuksia. Jos se on hullutus, se on sitten niin suuri hullutus, ettei se enää ole korjattavissa. Kaikki on korjattavissa, lohdutti vapaaherra, Mutta olette oikeassa, että se on suuri hullutus. Liian suuri teidänlaiselle miehellenne. Te pitäisitte enemmän pikkuhullutuksista? Sellaisia voi suvaita vielä. Ennen avioliittoa? Mieluimmin ennen.
HAUSSI. Suokaa toki, herra majori, meille anteeksi tuon ilkiön kujeet ja hullutukset! Täst'edes emme tahdo suvaita häntä palveluksessamme. MEIJERHOFF. Olkaa huoleti, herra ja rouva Haussi! Hulluja täytyy kärsiä ja kujeensa hän kuitenkin jo lopetti. SANNA. Jalosti lausui majori. Sillä viisaat nauravat tyhmäin hullutuksille. Ja tyhmät vihastuvat raivoon kuullessaan viisaita neuvoja.
Tietämättään kietoutuu semmoinen suruttomuuteen ja huolettomuuteen ja moniin vikoihin, ja jos alkaa niitä suvaita ja rakastaa, niin lankeaa hän lopulta kokonaan pois armosta ja Jumalasta. Antero kuuli ja koetti käsittää. Olenko minä tuommoinen? kysyi hän itseltään. Olenko minä semmoista kokenut? koetti hän ajatella, mutta ei saanut siitä selvyyttä.
En voi suvaita noita Juutalaisia, sillä tiedänhän minä, että he kaikki ovat kehnoja, kurjia ihmisiä, joiden koskeminenkin jo tuottaa häpeää, ja jotka sen vuoksi eivät saa asua samoissa huoneissa eivätkä samoilla kaduilla kuin kristitty. Jokainen Juutalainen on kerjäläinen, saituri, nylkyri ja petturi".
Sanna oli levottomalla mielellä odottanut, mitä alkaisi kuulua. Tiinan vehkeistä hän jo edeltäkäsin näki, että tämä aikoi jotain sanoa, ja että se oli semmoista, joka Tiinan pakoitti taistelemaan itsensä kanssa. Kohta Tiinan lopetettua, Sanna ilahtunein mielin virkkoi: "Kyllähän se olisi kovin hyvä, jos Tiina voisi meitä suvaita nyt vielä ... jonkun aikaa. Kyllä Jumala teille siunaa hyvyytenne."
Mutta Johanneksen olisi ollut kovin helppo suvaita niitä, jos Liisa vain olisi ollut taipuvainen ne heikkouksiksi tunnustamaan. Näin olisi Johannes aina tahtonut järjestää heidän yhteisen rakkaus-elämänsä, jos se vain olisi riippunut hänen tahdostaan. Mutta juuri tällaiseksi se ei ollut koskaan järjestäytynyt. Liisalla oli kummallinen, itsepintainen tapa pitää kiinni omasta tahdostaan.
Yksinäni oman itseni kanssa olen minä kasvanut ja saanut siksi, mik' olen niin hyvässä kuin pahassakin." "Sinull' on herttainen, ylevämielinen luonto," sanoi Andreas Thorsen, silmäillen häntä isällisellä rakkaudella, "ja sinull' on luja tahto. Sinun on huokea toimia ja taistella, mutt' aivan varmaan vaikea kärsiä ja suvaita." "Sit' en minä voi," sanoi Olga, "mun täytyy sinulle tunnustaa totuus."
Hänen mielityönsä oli sovittaa ne, jotka olivat vihamiehiä, hän auttoi parhaan vakuutuksensa mukaan köyhää hänen ahdistuksessaan ja suojeli häntä vääryyttä vastaan, sillä nurjamielisiä ei hän tahtonut suvaita valtakunnassaan, vaan suojeli itsekunkin oikeutta.
Damikin oli luonnollisesti usein sisarensa luona, mutta sitä ei nuori uudistalokas tahtonut suvaita, sillä hän sanoi, eikä vaarinkaan, että hänen sillä tavoin täytyy elättää täysikasvuista poikaa: näin suuressa talossa et muka voi pitää vaaria, ettei palvelija pistä hänelle yhtä ja toista syötävätä. Hän kielsi sen vuoksi Damin käymästä talossa muulloin kuin sunnuntai-iltoina.
Mutta meidän lapsiamme ei suvaita missään, ei maalla eikä kaupungeissa. Yksi joskus jätetään henkiin huvin vuoksi, mutta muut hukutetaan kivi kaulassa. Miltä se tuntuu äidistä!" "On niitä kissoja sittenkin tarpeeksi paljon." "Enemmän teitä on. Ja jos vielä väität vastaan, kaadan mustepullon kirjoituksellesi", ärähti Ville vihoissaan. "Väitän minä", vastasin kiusallakin.
Päivän Sana
Muut Etsivät