Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Mutta piirongilla kukki Kristuksen verenpisara; sen hän oli saanut lapsuudentoveriltaan suutarin vaimolta. Näyttelijä tulikin eräänä sunnuntai-iltapuhteena. Hän oli ujo, tunsi kulkevansa luvattomilla teillä eikä tiennyt, mitä sanoisi. Jaana keitti kahvit hänelle ja ylläpiti tuon tuostakin katkeavaa keskustelua. Lähtiessään tahtoi vieras suudella Jaanaa.
Räätälin lapsista oli Sveru äkäluontoinen ja Syyne lauhkealuontoinen; suutarin lapsista oli Riinu lauhkealuontoinen ja Morsa äkäluontoinen. Molemmat lauhkealuontoiset lapset olivat tavallisesti yhdessä ja elivät hyvässä sovussa; molemmat äkäluontoiset tappelivat parhaastaan keskenään, mutta olivat joskus yhdestä puolin lauhkealuontoisia lapsia kiusatakseen.
"Noh niin, kultuurilla te epäilemättä olette runoja sepittäneet." "Latinaisia runoja kyllä ja joskus kreikkalaisiakin; minun oli pakko tehdä sitä koulussa. Mutta ei se minua huvittanut." "Koettakaa englannin kielellä." Kenelm pudisti päätänsä. "Ei, en minä. Suutarin tulee pysyä lestissään."
Eräänä iltana istui hän suutarin mökillä ja katseli kun mestari ompeli pieksuja ja kuunteli samalla tämän jutuja. Siihen tuli Ville, jolta hän oli ostanut asuntohuoneensa. Villellä olivat rikkinäiset pieksusaappaat kainalossa ja toisen varrensuusta näkyi paikkanahkaa. Mies oli keski-ikäinen ja tanakka, liikkui rohkeasti, puhui korkealla äänellä. Näytti olevan alkuhumalassa.
Suutarin väki jäi kummissaan ihmettelemään, että mikä sen nyt noin yhtäkkiä tuli? Saviojan talo ei ollut kaukana. Sinne Esa nyt ajoi suoraa päätä. Isäntä ja emäntä olivat kahden kotona ja pelästyivät hirveästi, kun näkivät Karhun Esan pihaan ajavan. Esa meni yksin tupaan, kun Lompilla oli jotakin tekemistä pihalla. »Istumaan», käski isäntä joka seisoi takan ääressä ja vapisi.
Muuten hän ei ollut mitään n.k. sivistystä saanut, se huomattiin hyvinkin usein , oli maalta suutarin poika luullakseni, oli ollut kauppapalvelijana jossakin nurkkakaupassa, mutta siitä jotenkin entisen isäntänsä avulla ja välityksellä saanut hoitoonsa tuon rihkamakaupan, josta sen entisen omistajan oli täytynyt luopua.
Kun Suutarin Sakin kanssa kävimme marjojen kaupalla, kuljimme sellaista aukeata, että siihen näkyi kirkko ja mylly sekä kuusi kylää. Mutta mitäpä täällä näkee, seiniä vain. Ohoh, on täällä näkötorni ja palotornikin, ja kun sinne kiipeää... Kuules, sinne meidän täytyy kiivetä. Lähdetään nyt heti. Ei maar, esplanaadiin meidän täytyy rientää lehtiämme myymään.
Liisan äitiä ei ollut tänne tuonut kukaan muu kuin hän, Kusti Lestinen, suutarin ulosoppinut ja kaikin puolin kunniallinen mies ja nyt oli Jooseppi tunkeutunut hänen tielleen. »Kuules, Nahkanen! Minulla on 27:s sija.» »Mutta minulla ... kyllä se oli minullakin.» »Vai oli!»
No saman tekevä, ja minä luen laulamalla ... ja sanat kuuluvat suutarin nimeen näin: Yks' kukka kasvoi laaksoon, joka kauniisti kukoisti, kun minä sitä katsoin tuli kyynel silmiini. Se muistot syvät nosti sydämeeni surevaan ja muistelemaan johti nuoruuteni aikoja. Kun sydämeni nuori vielä oli viaton, eikä rasittanut huoli, niin olin murheeton.
Ja koska olemme itkulla alkaneet, niin loppuu se varmaankin ilolla. Sanoppas nyt Liisa-kulta, huolitko minusta?" Liisa kätki kasvonsa esiliinaansa ja sanoi: "Jos saisimme puhua kahdenkesken". "Saatte kyllä", vastasi emäntä, ja viittasi suutarin tulemaan kamariin. Kun sitten Olli ja Liisa olivat jääneet kahden-kesken, niin sanoi Liisa, nostaen silmänsä ylös: "Tahdotkos sinä minua todella?"
Päivän Sana
Muut Etsivät