Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Suuri kansa kaupungista. Jotka suuresti surevat, Valittavat vaimot varsin, Paljon itkevät perässä Onnen tähden onnettoman. Jesus oikein opetti, Sanoi suulla rakkahalla: "Mitä itkette minua?
Tunnustakaa, kenraali, ootte nuori Vilahti suulla ruhtinaan nyt nauru Tunnustakaapa, ettekö, myös tekin, Isoksi, mainioksi itseänne, Arvannut ole joskus, ettekö Te uneksinut kuink' on Venään maa Oleva vallassanne vielä kerran? Mink' arvoinen on pätöinen paraati Ja halpa äkseeraus sille, joka Jaloista voitoista noin uneksii!" Puheensa loppui.
Runossaan Santavuori hän sanoo sen vielä selvemmin julki kuolevan talonpojan suulla, alla kylmän, kimaltelevan tähti-yön.
Mies, joka oli karkeihin, tummanvärisiin vaatteisin puettu, astui takaisin entiselle paikalleen, tunnelin suuhun. Kun olimme, herra, kiertäneet mutkan tunnelissa, sanoi hän, näin hänet tunnelin suulla, ikäänkuin kiikarin kautta. Ei ollut aikaa enää vähentää vauhtia, ja minä tiesin tämän miehen hyvin huolelliseksi.
"Kuulkaa appi", sanoi Lents, "onko minunkin rahani mennyt hukkaan?" "Kun näin suuret summat ovat kysymyksessä, ei voi joukosta eroittaa, kenenkä omaa ne ja ne rahat ovat", vastasi Leijonan isäntä viisaan suulla. "Mutta minä kyllä rahaseikkani selvitän. Jos minulle vaan annetaan kolme vuotta aikaa, maksan viisikymmentä prosenttia. Istu alas. Joutavaa tekoa se olisi, ruveta käsin ilmaa pieksemään.
Juken ruuasta ei Hanna perustanut mitään, koska niin ilkeästi äsken hänelle vastasi. Ajatteli vaan, että saapipa hän ruokaa, kun ruokahuoneen suulla on avain. Ja odotteli milloin luulisi ruunikon saaneen appeensa syödyksi. Mutta tallista rupesi kuulumaan komina.
Tiedättekö että varmasti olette olemassa ikuisesti? Tiedättekö, että kuoleman jälkeen voitte yhtyä Jumalaan? niin heidän täytyy yhdellä suulla vastata: »sitä emme tiedä. Me sen uskomme, luotamme siihen, koska Vapahtajamme on meille sen luvannut ja se on pyhässä kirjassa kirjotettu».
Hänen ainoa pukunsa, jota hän niin monta vuotta oli alituisesti käyttänyt, oli jo sangen kulunut ja melkein repaleinen. Itkien hän eräänä päivänä istui luolan suulla ja yritti sitkeillä korsilla ja orjantappurapiikeillä kiinnittää irtonevia kappaleita toisiinsa.
"Niistäkäästä tuota kynttilää, siinä on jo niin pitkä karsi, alkaa käydä niin pimeäksi, ja antakaa tänne pullo, että mä saan herneen", sanoi ukko, samassa pyyhkäisten takkinsa hihan suulla silmiään. Minä sekä niistin kynttilän että annoin hänelle pullon. Hän maisti pikkusen ja antoi sitte aarteensa takaisin. Hän ei näkynyt olewan nykyään mikään wiinan ahmari.
Kaikki hämmästyivät kuullessansa tätä uhkaavaa ääntä ja sanoivat melkein peljästyneinä: Stromminger! Niin, Stromminger elää vielä, eikä koskaan ole tietänyt Hagenbach'in olleen parhaan painin-lyöjän! Suulla kyllä vaan ei työssä! Nyt Jooseppi kääntyi niinkuin haavoitettu villikissa ja katseli Strommingeria säkenöitsevin silmin: Kuka sanoo että minun isäni oli lörpöttäjä ja kerskuri?
Päivän Sana
Muut Etsivät