Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Vihdoin oli Valdemar puettu suruun päästä jalkoihin, mutta hänen kasvonsa osoittivat suurinta iloa. Hän ei muistanut kiittää rouvaa kauniista vaatteista, mutta sitä lämpimämpi oli hänen kiitoksensa herralle leikkikapineista. "Kiitoksia, hyvä herra!" huusi hän vilkkaasti; "ah, sinä olet varmaan yhtä hyvä kun meidän Herramme taivaassa."
Voitko nähdä äitisi riutuvan tuommoiseen suruun, voitko saattaa hänen harmaat karvat murheella hautaan? Riittää, riittää, tämä masentaa miehen kokonaan! Miksi et ole ennen noin puhunut? Enhän ole itsekään tullut sitä ajatelleeksi. Olisihan minun itsenikin pitänyt se huomata ja olenhan sen huomannutkin, vaan sitäkin olen koettanut tukahuttaa. Ja nyt se on myöhäistä. Mitä tehdä?
Koko seuraavan päivän makasi Viola sohvallaan ja itki. Häntä ei mikään voinut lohduttaa. Hän kuolisi suruun Oskarin käytöksestä; kuitenkaan ei niin käynytkään, parin päivän perästä tanssasi hän taas iloissaan, polkkaa suurissa kemussa. Vuosi oli kulunut. Tukkukauppias Stenman'in huoneet olivat vieraita täynnä. Vietettiin Violan kihlajaisia kreivi E n kanssa.
»Hyvästi», sai vaan Helena sanotuksi, rupesi katkerasti itkemään ja katosi. En voi sanoin selittää, kuinka sydämmeni oli raskas, kuinka äärettömästi otin osaa armahani suruun. Me läksiinme liikkeelle ja rakas synnyinkotini katosi näkyvistäni puitten taakse. Minä sain nyt paljon uutta nähdä, outoa kokea.
Kun suuri kansan sankari On käynyt lepohon, Niin kansan toivo puoleksi Jo täytettynä on, Nyt työ on meidän huolemme, Sä, Herra, siunaa rientomme! Hän muuttui enkeliksi. Sai poika lemmen naiseltaan Ja muuttui onnekkaaksi, Ei ois hän maata milloinkaan Noin luullut autuaaksi. Vaan sitten ajat muuttuivat, Tul' enkeliksi nainen, Kun toiveet sitten sammuivat, Jäi suruun nuorukainen.
"Niinkö sanotte?! Eikö siinä jo ole syytä suruun? Voi, voi! Emäntä oli niin hyvä", sanoi tyttö, kummastuksissansa isäntänsä kylmästä käytöksestä noin surullisia uutisia kuullessansa, yhä vielä itkeä tyrskien. "Kyllä, kyllä, mutta hän oli jo kauvan kivuloinen; ei ollut muuta odottamista. Rauhoitu nyt jo! On sopimatonta itkeä näin paljojen vierasten aikana ja tämmöisissä pidoissa.
"Oi, jospa hän voisi itkeä", ajatteli vanha rouva Blum, ja hänen sydämensä oli pakahtua osanotosta poikansa suruun, "jospa hän voisi itkeä, jospa hän voisi itkeä..." Mutta Eugen ei voinut itkeä. Hänen katseensa oli kuin luonto hänen ympärillään: jähmettynyt, kivettynyt, liikkumaton. Nyt laskeutui kirstu hitaasti hautaan.
"No mutta Laurits'illa on aina ollut ikäänkuin koti teidän luonanne, matami! On liian kova kohtalo tulla kotia ja sitten joutua heitetyksi kadulle." Worse käsitti nyt että siinä oli syy jungmannin suruun, ja hyväntahtoisuudessaan hän mielellään tahtoi auttaa poikaa. Matami Torvestad ei vastannut siihen mitään; hän kiersi kalopin ympärilleen ja aikoi mennä.
Ole hyvä ja menetä vaan itsesi!... Minä voin kyllä murehtia heistä kaikista, noista kahdestakin!... Mutta minä en koskaan, en koskaan voisi antaa sitä anteeksi sinulle, Rejer! että sinulla ilman pakkoa voi olla sydäntä saattaa minua semmoiseen suruun!... Kuulinhan minä kuinka viimeisen edelliselläkin kerralla oli Hispanjan merellä Brestin edustalla, sillä kertaa oli kysymys sekä hengestä että rahasta! vaan niinkauan kuin on pakko, täytyy niin olla, ajattelin minä silloin... Mitä sinä sanoisit, Rejer?" lopetti hän säihkyvin silmin, "jos minä ja tuo tuossa asettuisimme kehtoon ja läksisimme Hispanjaan?... Se on hävytöntä!
Nyt oli hänen vuoronsa luoda alas katseensa salatakseen, mitenkä hänen tunteensa muuttuivat äitipuolensa sanoja kuullessaan. Innostus, joka äsken oli niitä kiihoittanut, vaihtui äkkiä raskaasen suruun.
Päivän Sana
Muut Etsivät