United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
"No, no, kuinka sinulle saattaa uskoa huonon sairaan hoitoa, kun olet niin raivoisa", kysäsi majuri vesissä silmin. "En minä ole raivoisa, kyllä hoidan hyvin", supisi Anna, peljäten majurin peräyttävän lupauksensa. Risto kannettiin siis Tuovilaan ja vuode tehtiin Annan omaan sänkyyn. Ensimmäisellä kolmella vuorokaudella välskäri ei poistunut sairaan tyköä.
Kyllä se on tosi että rakastan Ristoa niin, niin ... ja kyllä Ristokin rakastaa ... minua... Siitä kyllä olen varma... Risto rakastaa minua ... oi kuinka hauskaa! mutta kuinka herrat tietävät, kas, sitä en ymmärrä", supisi Anna itseksensä, Puolisten jälkeen meni tohtori ja muut herrat pirttiin katsomaan Jussia, joka makasi vuoteessa.
Jopa sitte heräsi muuan ajatus, yksi vain, ja hän supisi juostessansa: "mitähän sanon hänelle? mitähän sanon hänelle? mitähän sanon hänelle?" Hän riensi suurta pensasta kohti; tuohon hän ihan meni piiloon, siinähän hänen huivinsa vilahti. "Mitähän sanon hänelle?" supisi hän yhä juostessaan.
"On näet, Lottakulta, taas semmoinen vaikea pulma selvitettävänä, että tarvitaan siihen kahdenkin miehen päätä", selitti nimismies, kun Lotta näytti vastahakoiselta tottelemaan käskyä. "On niillä nuo oluet selvitettävänä", supisi Lotta kärtyisesti mennessään asialle, mutta hän meni kuitenkin.
Sakris supisi ikään kuin itsekseen: Katti leikkii hiirellä. Nelma kysyi, mitä hän supisi. Sakris ei vastannut. Nelma ... poloisen ramman nuori Julia! Keskenään eivät he jutelleet enää melkein mitään... Pelkästään kahvista ja vähäisistä ruuista. Mutta sitten kysyi Nelma kerran, ikään kuin toisissa ajatuksissa, kuinka oli käynyt Sakriksen aikomuksen rakentaa sitä mökkiä.
Nyt se hyvitteli ja todisti: »Se on koko seurakunnassa, varsinkin meidän vanhurskautuneiden kesken ihan yleinen ajatus, jotta... Ei pastori ole liialla viisaudella lyöty...» »Herrasiunaa!» supisi jo Amalia itsekseen. Ahdisti häntäkin ja oli kuuma sekä tukahduttava olo. Ja taas vaiettiin.
Hän vastaan otti sanoman kauhealla levollisuudella ja ulkonaisesti surua osottamatta. Olen rakastanut häntä niin monta vuotta, supisi hän itsekseen ja sanoi sitte ääneen: Missä hän lepää? Tahdon käydä hänen luonansa. Voikaa hyvin, hän odottaa minua. Tulenko kanssasi? ehdotti joku. Ei, menen mieluimmin yksin. Hän meni ja me emme nähneet häntä koskaan enää.
"Hyvä isä nähköön!" supisi Leena kalveten, "joko se emäntä nyt senkin tietää." "Minä en enää toiseksi vuodeksi jäisi tähän taloon, vaikka en leipää missään näkisi", sanoi Taavetti juhlallisesti, ja Mari kuului nurkassa itsekseen jupisevan: "koita, koita kekriaamu!" Sitte hiipivät palkolliset tuvasta pois hiljaa, kuin varkaisin menijät ja lähtivät jokainen vuoteelleen aittoihin ja ylisille.