Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Klubissa oli hän tavannut kaksi suomalaista haaksirikkountunutta laivuria; aivan nuoria miehiä, jotka olivat tulleet Amerikasta. Toinen heistä oikein hävytön naama, varustettu englantilaisella parralla ja keltaisilla kellonvitjoilla oli ollut Rio de Janeirossa kaksi kertaa. Oi Randulf Randulf! Miksi olit sinä Itämerellä! Kippari Worsen kävi niinkuin tavallisesti käy niiden, joilla on kevyt mieli.
Kun norjalainen poroporvari, jolla ei ole muutakaan häikäisevämpää sukupuuta esitettävänään, kuitenkin tahtoo saada jotakin romantiikan heijettä, jotakin taikaisen demoonisuuden vilettä vereensä ja sukuperäänsä, tarinoi hän heikkona hetkenään mielihyväisesti jostakin esi-isästään, jonka suonissa on juossut pisara suomalaista tai lappalaista verta.
Se sydänjuuria lämmittää, Ja henkeä suomalaista Taas uusi innostus nostattaa, Kun kuulla saa urostöistä, Joill' urhot maatansa puolustaa, Ja miehistä miekkavöistä. Se poika kylmän on Pohjolan Tää laulaja sulokieli, Jonk' ahjo tuntehen hehkuvan, On isänmaallinen mieli. Oi isänmaani, sa kallihin! Kuink' olit uupunut aivan, Sun äidinkasvosi kyynelin Oli uurtunut alla vaivan.
Juhani Ahon yhteydessä olisi kenties voinut mainita suomalaisesta pappila-kultuurista, samoin kuin Robert Kiljander aiheutti meitä suomalaista pikkukaupunki-kultuuria hiukan koskettelemaan.
Hänellä ei tietääkseen ollut ketään suomalaista naistuttavaa Berlinissä. Mutta olihan nainen sanonut tuovansa terveisiä kotimaasta. Hän oli siis ehkä juuri saapunut tänne. Siinä tapauksessa oli Johanneksen mahdoton arvata. Mutta kenellä suomalaisella naisella saattoi olla niin paljon mielenkiintoa häneen, että tuli jalansyten häntä katsomaan? Tuomaan terveisiä? Keneltä? Johannes ilahtui.
Ukko toi nuorille miehille sellaiset iloiset terveiset, että matka oli onnistunut odottamattoman hyvin. Kuninkaalle hän oli saanut lausua vain pari sanaa, sillä tällä oli ollut kova kiire, mutta rakennussetelit hän oli saanut, ja "hyväpä oli, että ette olleet siellä, sillä koko joukon suomalaista irtolaisväkeä olivat he ottaneet sotaväkeen. Ette voi aavistaa, kuinka paljon väkeä siellä oli.
Kaikki, alkaen ylimmistä virkamiehistä hamaan yhteiskunnan alimpiin kerroksiin asti, puhuivat yksinomaan ruotsinkieltä, samoinkuin palvelijatkin taloissa, sillä siihen aikaan ei otettukaan suomalaista palvelusväkeä jotta lapset aikaiseen oppisivat suomea pikemmin päinvastoin. Heitä kartettiin, ett'eivät nuoret vain oppisi rumaa äännäntää ja tottuisi käyttämään kielessään väärää sanajärjestystä.
Se on nuori mies, nimeltään Aksionof, kotoisin Moskovan tienoilta, mutta ollut poikasena kauppa-apulaisena Viipurissa sekä käynyt siellä hiukan suomalaista kansakouluakin, joten hän osaa riittävän hyvin suomea. Sotapalveluksensa on hän suorittanut tykkiväessä sekä ruvennut sen jälkeen santarmiksi. Pian olen hänen kanssaan vilkkaassa keskustelussa, käyttäen häntä samalla kielimestarinani.
Tämä oli kyllä ystävällisesti tehty hänen kannaltaan. Kaupungin kirkossa pidin minä kaksi suomalaista, yhden ruotsalaisen ja yhden saksalaisen jumalanpalveluksen. Ruotsalaisia oli vaan neljä henkeä, mitä minä voin tavata, vaikka sittemmin sain kuulla että vielä lisäksi yksi ruotsalainen perhe asui siellä. Mutta yhtä vähä kuin minä tiesin heistä, tiesivät he minusta.
"Tyhjät imartelemiset eivät ole soveliaat; ja me puhumme kaikkien niiden puolesta, jotka aikakautensa ja asemansa tuntevat", ehätti Iikka sanomaan, päästääksensä Annia pälkähästä, johon ylioppilas oli hänet imartelevasti saattanut. "Kuinka monta Suomalaista niitä on, jotka jotakin tietävät!"
Päivän Sana
Muut Etsivät