Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Siit' on sulle rauhan Suoja, lewon Luoja kiitos kaikkuwa kylissä, kiitos kauan tulkittawa, tunnettawa sydämissäkin sywissä.»
Tyytyväisenä katseli Nevalainen poikaansa, tämän ajatuksia arvaamatta. Tosin Juhanan muoto näytti levottomalta, ja Sipo kysyi, oliko hän nukkunut hyvin; mutta kun lyhyt vastaus oli myöntävä, ei isä sen enempää ajatellut asiaa, vaan rupesi puhelemaan. "Savonlinna on nyt Karjalan ainoana tukena. Karjalan lukko, Viipuri, on valloitettu; Laatokan rantamaan suoja Käkisalmi on antautunut.
Ja sen uskon voimalla saattaa maailma muuttua helposti ... ainakin pahemmaksi. Mutta: ennen kaikkea, näinä pimeinä syksyiltoina ja hämärinä talvipäivinä ikävöi kääpiö itselleen ... naista... Ulkona vartioi ja saartaa pimeys ja sumu ja vesisade... Joskus hiukan lunta. Nyt oikein pakkanen ... tähdet alkavat kiilua; huomenna jälleen suoja, joka sulattaa lumet lätäköiksi.
Ei näyttänyt se asunto loistawalta, mutta hywä oli semmoinenkin suoja niin kauheassa ilmassa. Mummo näkyi olewan hywä tuttu mökin asukkaille. Hän meni heti lämmittelemään käsiänsä takkawalkealla ja kun hän sai ne sulaksi, meni hän kontillensa, otti sieltä leipää ja antoi kullekin uunin päällä istuwalle lapselle palasen käteen.
Luoja, Suoja, Sulta saamme Kodin, maamme, Riemun taivaan, Tarpeet, lahjat kaikki aivan. Nuo Luojan lahjat oikein me Hyväksi sielun, ruumiimme Ylistäin käyttäkäämme, Ja juonet julmat saatanan, Kavalat paulat kiusaajan Vakaasti välttäkäämme! Hurmaa, surmaa juonioilla. Sanan miekka Ottakaamme! Sillä vain me voiton saamme. Lahjoista Luojan siunaus Vuotaapi. Voi, jos kirous Niist' tulee toimestamme!
Käytetään sateella, mutta ei kuivalla säällä. Katsokaas, tuolla tuo suoja, jossa katto on kalteva neljälle taholle, on meidän kesänavetta, johon viedään lehmät sateella. Kun ovi vedetään kiinni, se on melkein pimeä, Tuossa harjan huipussa on ainoa aukko, joka antaa valoa. Siitä aukosta lentävät kaikki hyönteiset ilmaan ja lehmät jäävät rauhaan kuten nytkin tuossa.
Kallis oikeus, kaikkein suoja, taivaantytär, onnen tuoja, kevein pakoin sidot vapaan; perustan loit kaupungeille, johdit yhteistoimen teille metsäläiset ihmistapaan, yhteen liitit höllät ohjat, annoit siveystajun pohjat, kallihimman tunteen toit, lemmen isänmaahan loit! Sadat käsivarret käkee yhteistyöhön rattoisaan; liikkeist' innokkaista näkee voiman, tahdon tarmokkaan.
Rivistä riviin kulki hän ja nimet kaikki kysyi, ei vieri viesti elämän, salassa sulho pysyi. Pois joukot riensi riemuineen; hän heitti hapset hajalleen ja maahan syöksyi raivoin, hän enää eli vaivoin. Luo äiti kyllä kiirehti: »Ah, armahtakoon Luoja! Laps armas, kuink' on laitasi? Mun sylissäin on suoja!» »Oi äiti!
vuoks sun ja isäs, jotka ahmailitte mait' Alppein tuoltapuolen, autioksi on jäänyt valtakunnan yrttitarha! Käy, katso, huoleton, kuink' on Montecchit, Monaldit, Filippeschit, Cappelletit, surussa toiset, toiset pelvon alla! Tule ja katso, julma, ahdistusta sun ylhäistes ja hätää kuule heidän, ja nää, mik' on nyt suoja Santafioran!
"Sinä olet oikeassa, sinä kuljet hyvää tietä ja siinä on sinulla suoja, ja minua ei sinun huoli lainkaan pelätä". "Min'en pelkää ketään ja kaikista vähimmän teitä. Tänään huomasin, että olette hyvä". "Miten niin?" "Kun neuvoitte parantamaan kasvojeni pöhöä; se auttoi, minulla ovat kengät jalassa".
Päivän Sana
Muut Etsivät