United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuntui kuin olisin niellyt hänen sanansa, vaikka en niistä juuri ymmärtänyt kuin viimeisen lauseen, joka minua tosin vähän lohdutti. Mutta tiellä johtui mieleeni, että sulhoni kuitenkin oli kieleltään suomalainen, että hän oli Suomessa syntynyt ja kasvanut. Olkoon kreikanuskoinen, ajattelin minä, kunhan vaan on suomalainen. Onhan meillä sitten maailmassa jotakin yhteistä.
Neiti marmorin-valkoinen näin kuiskaili: »Päivät huolen jo päättyy, jo pääsen ma vihillen sun kanssasi, sulhoni ainoinen....» Ja hän nauravi, nauravi, nauravi vaan ja kalpeilla karkeloi huulillaan ilo kaamea mielipuolen. Kuuluu torvien toitotus ja sadan kavion jymy.
"Vaikk' kultaa en tuonut sulhollein Enkä nuoruuden suloutta; Niin leski jos oisin, kyll' joukottain Mulle tulisi kosioita. "Mitä hartaimmin toivoo sydämessään, Ja salaa Jumalalta, Jota ei edes tohdi rukoillakaan, Sen sulhoni multa saa. "Jokainen nyt sydämensä tutkikoon, Mitä enin hän halajaa; Sitt' luokoon silmänsä minuun, niin Lempisyntinsä nähdä saa."
Päiviä monia teille täti Priita! Miksi kurkistelette ulos lahdelle? Voisipa luulla teidän sulhonne purjehtivan siellä. Priita. No, mitä pilkkaa laskettekaan minusta, herra maisteri Alcmannus! Minun sulhoni! Olisitte hänestä puhuneet viisikymmentä vuotta takaperin! Oh! Oh! Alcmannus. Se aika on teille hyvässä muistossa, koska sitä ajatellessa huokaatte niin syvään? Priita. On kyllä.
Eräs nuori komea neiti käveli edestakaisin asemahuoneessa ja katsahti pikku Mauriin, joka seisoi Loviisan vieressä. »Katsoppas», sanoi neiti eräälle tuttavalleen, »eikö tuo lapsi ole ihmeen kaunis! Olen oikein huvikseni katsellut häntä ja tiedätkö miksi?» »Tietysti siksi, että hän on kaunis lapsi.» »Ei, mutta hän on ihmeellisesti sulhoni näköinen.
"Ja sinähän saattaisit varsin helposti olla niin kaunis, niin suloinen!" lisäsi Julia aina hartaasti rukoillen ja koetti samalla saada haltuunsa tuon onnettoman hameen ja kamman. "Minä olen päättänyt olla näissä vaatteissa tänään", sanoi Emilia vakaasti, "ja sen olen syystä tehnyt, mutta jos sillä herätän sinun ja sulhoni kauhun niin saan kohtalooni tyytyä".
THEKLA. »Tällä hetkellä», sanoitte, tällä hetkellä! Ettehän sitä ihmettele? KILIAN. Onhan se teille verraton hetki! THEKLA. Hm. Tuolla vaeltelin hyräellen tiellä, koska hän lähestyi, tuo vallaton mutta korea sulhoni. KONRAD. Oivallista! Kilian, kohota nyt toivos siipi! KILIAN. Mitä annat mun toivoni kohotteeksi? KONRAD. Kaikki vielä hyvin!
Tuolt' on sulhoni tulossa Aamun auteren takoa, Aallon päilyvän sylistä: Ruskoposki! kirkassilmä! Hohtorinta! Jää hyvästi! Kirri raukkani hyvästi! Seisoo jäykistyneenä. Tämä on kosto Joukolalle! Tästä tahdon viestin viedä Ainon kurjalle kodille. Hyvästi, poloinen Aino! Lähtee. Hah hah ha! Hyvästi kaikki! Kaikki ihmiset hyvästi! Raskas on inehmoseura, Niin raskas, tukala, kurja Kuuma tääll' on.
Lyyli tointui ensiksi tästä hämmästyksestä; hän kääntyi ukon puoleen, ja hänen sinisilmänsä olivat kesätaivasta suloisemmat, kun hän sanoi: »Oi sulhoni isä, miksi minua vihaatte? Minä tahtoisin ja voisin teitä rakastaa niinkuin lapsi isäänsä, mutta te vihaatte minua minun köyhyyteni tähden, ja kuitenkin on köyhyys, niinkuin rikkauskin, Jumalalta.»
Niin uskollisna, oi sulhoni sorja, sun kanssasi elämän aallokon käyn, sun tauttasi yksin mä elää tahdon ja kuolla sun kuumahan suudelmaan. H