Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Lapset yön ja auringon, juoksevaa elämän rihma on! Sukkula lentää ja pirta lyö, kiitää päivä ja ehtii yö. Joka hetki on aina uus, joka hetkess' on ikuisuus. Tyhjän yli ja pimeän kasvaa kangas elämän. Ikuisuudessa mitataan unen lankoja lapsille maan. Unen silkkiä riittää, riittää: luotujen onni on tähtiään kiittää. Lapset yön ja auringon, kiire on, kiire on! Lasten kuoro Kevät on, kevät on!
Se ei ollut enää tavallista leskenjuoksua, se oli kiistaa voitosta tai tappiosta kiistaa, joka kiihdytti katselijoitakin ja jakoi ne kahteen puolueeseen. Tyttö kiisi kuin sukkula. Solakka varsi oli sirossa kaaressa ja pää uljaasti koholla. Letti oli auvennut kokonaan ja hajautunut tukka hulmuili kuin vaalea harja pitkällä jälessä. Punainen sukka vilahti tuon tuostakin helman alta.
Hänen runojansa löytyy albumissa Kaikuja Hämeestä y.m. Hän kangasta helskytellen Nyt kutovi uutteraan, Ja kultainen kihlasormus Hänen kiiltävi sormessaan, Ja niidet ne nousee, laskee Ja sukkula suihkailee, Jalat tanssivi polkusilla Ja loimet ne lyhenee. Vaan kalpeus poskipäillä On kutoissa morsion, Ja silmässä luonti, tuike Niin outo ja kumma on.
Kraataritädin huoneessa Lyyli istui kangaspuitten laudalla, vaan sukkula lepäsi, sillä kutoja istui syvissä mietteissä, nojaten päätänsä kättänsä vastaan. Vihdoin hän puhkesi puhumaan, sanoen: »Oi äitini! Tänä päivänä Mikki lupasi isällensä sanoa, että hän on päättänyt ottaa minut vaimoksensa, vaan kovin pelkään, ettei ukko siihen päätökseen suostu.
Hänen tummat, uhkeat hiuksensa olivat mustan nuolen ympäri kiedottuina, ja ahkera työ oli tuottanut punaa hänen poskiinsa. Näin Mauri hänen näki astuessaan tuvan ovesta sisälle. "Terveeksi! Kas vain, miten vikkelästi sukkula täällä lentää", virkkoi lukkari.
Tuo oli kaunis Pohjan neiti, maan kuulu, ve'en valio. Istui ilman vempelellä, taivon kaarella kajotti pukehissa puhta'issa, valke'issa vaattehissa; kultakangasta kutovi, hope'ista huolittavi kultaisesta sukkulasta, pirralla hope'isella. Suihki sukkula piossa, käämi käessä kääperöitsi, niiet vaskiset vatisi, hope'inen pirta piukki neien kangasta kutoissa, hope'ista huolittaissa.
1:NEN KALEVALAINEN: Miehet! Me olemme myödyt. 2:NEN KALEVALAINEN: Myödyt maan viholliselle! Tässä Teppo tarvitahan. 3:S KALEVALAINEN: Ajatukset aivoissani niinkuin sukkula surisee. 4:S KALEVALAINEN: Ne on nuolia pimeyden. KAIKKI: Väinämöinen, Väinämöinen! Astu kansasi avuksi! KANSA: Siinä karski kaupan miesi, ken meille sanat selittää. Terve, saksojen kuningas, Teppo, teiden taivaltaja!
Laivamme ei kestä sellaista kolausta, vaan särkyy heti tuhansiksi sirpaleiksi. "Eipä kestänytkään kauan ennenkuin tunsimme joutuneemme pyörteeseen. Laiva ei totellut enää peräsintä, vaan pyörähteli ympäri kuin sukkula. Me laskeuduimme kaikki polvillemme laivan kannelle ja rukoilimme Jumalalta apua. Mutta rukouksemme olivat turhat.
Päivän Sana
Muut Etsivät