Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Hän oli juuri herennyt kirjoittamasta wiimeistä pariskuntaa kuulutuksiin huomiseksi ja laski kädestään kynän, morsiusparin astuessa owesta ulos. Hän huokasi silloin sywästi ja jäi mietteisiinsä. Silloin pistäysi kamariin hänen waimonsa ja astui hiljaisin askelin pöydän luo ja istahti miehensä wastapäätä, sukan neulominen kädessä. "Muistatko, Riitta, mikä päiwä on huomenna?"
Peggotty istui, leuka sukan lapaa vastaan, ja katseli ääneti valkeaan. "Mutta, Peggotty", sanoi äitini, muuttaen ääntänsä, "älkäämme riidelkö keskenämme, sillä minä en kestäisi sitä. Sinä olet minun vilpitön ystäväni, minä tiedän sen, jos minulla on mitään ystävää mailmassa.
Läksin palja paimenehen, Leino lehmien ajohon, Kurja karjan katselohon; Ajoin lehmät suota myöten, Lampahat palomäkeä, Vuonat vuoren kukkuloa, Mie kiero kivi kiveltä, Palja paasi paaterelta, Haikia havu havulta, Sukan mustan mustumatta, Kengän kannan kastumatta.
Olihan se oikea ijankaikkisuus!... Kaksi kertaa kukoistaisi sill'aikaa aro, muuttaisivat haikarat ja jälleen palaisivat, enkä minä olisi Dierkhofissa. Sen sijaan täytyisi minun istua neljän seinän sisällä, kiusallinen sukan kutomus käsissä, tahi harjoitella kirjoitusta ja oppia uusia raamatun lauseita ulkoa!... Minä raapisin kauhusta ja jok'ainoassa jäsenessä tunsin halua kovaan vastarintaan.
Sitten hän nousi, tosin itkettyneenä, mutta lohdutuksen ilme silmissä, ylös, kääri kirjeet kokoon, korjasi pöydältä valkoset, hautauskukista kootut myrtit ja ottaen käteen sukan istui nojatuoliinsa. Puinen parsinsieni tuli esiin sukan kuluneesta kantapäästä suurena kuin täysikuu. Annaliisa! huusi hän suljettuun oveen päin, ja kun sieltä ei kuulunut liikettä, vielä toisen kerran: Annaliisa!
Sieppas saksensa samassa, Kettunen keritsimensä, Laski kankahan kaheksi, Pilkkui pieniksi paloiksi. Viikon neuloi toista puolta, Pyhän tullessa pikemmin, Ison juhlan joutuessa. Väki kirkkoon kiiruhtaapi; Kettunen keveä miesi Puki päälle parahat vaatteet, Silkkiset sukan sitehet, Sataraksit saappahilla, Valkea kaluna vyöllä, Silkkitupsuset sivulla, Kammartuuki kaulahuivi.
Alette sytytti ison, kauniin lampun ja laski alas uutimet, sillä aikaa kuin tyttö kattoi pöydän ja toi ruoan sisään. »No nyt, Jakob, kun saat ruokaa, niin tulet hauskemmalle mielelle.» Alette istuutui pöytään vastapäätä, sukan kudin kädessä. »Saimme korin olutta tänään Kristianiasta. Se on juuri tuota, jota on edessäsi. Kävitkö tuomarin luona?
Radilov vaikeni. Minä katsahdin häneen, sitten Olgaan... En ikinä unohda neitosen kasvoja. Vanha rouva lasti sukan kädestään, otti pussosestaan nenäliinan ja salaa pyyhkäsi kyyneleen. Feodor Miheitsh nousi äkkiä pystyyn, sieppasi viulunsa ja alkoi käheällä, kamalalla äänellä laulaa.
Korvat olivat hänellä, niinkuin lukotut. Hän ei ollut kuullut vaikka piika Maija oli kahdesti käynyt häntä käskemässä saunavettä käymään. Hän vaelteli ajatuksineen loistavassa tulevaisuudessa, joten hän ei joutanut kuuntelemaan ympärillään olevaa muinaisuutta. Siinä se Helka vaan penkillä istui ja tuuti sinne-tänne, sukan kudin käsissä.
Ja Eksköld oli hymyillyt niin kohteliaasti ja sanonut, että kyllä hän oli kaiken tuon huomannut. Rouva Huovinen hymyili, mutta huokasi sitten syvään ja laski sukan pöydälle. Ei, ei hän Elsan ja Eksköldin tähden täällä viipynyt, vaan Annan tähden. Hän tunsi velvollisuutensa Annaa kohtaan, joka nyt näkyi tarvitsevan äidillistä johtoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät