Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Mutta odottamatta ja voimakkaammin kuin ennen vastasi Sprengtport: En nuku, mutta kuinka vastedes saatan kestää. Pettiväthän meikäläiset ilmeisinä kavaltajina? Voi, eipä tiedä sanoa mitenkä olikaan, kuiskasi rouva tuskastuneella äänellä.
Seisottuaan näin silmä silmää vastaan uskollisesti puristaen kättä, veti Sprengtport vihdoin kätensä pois ja lausui surumielisellä vakavuudella: No, rakas Löfving, tämmöisiltä näyttävät nyt entiset kaarlolaiset. Löfving käsitti näissä sanoissa piilevän tuskan, mutta vastausta hän ei löytänyt. Kaikki oli ainoastaan laina, lisäsi majuri. Kyllä kaiketi, mutta kuka olisi sitä silloin voinut ajatella?
Se on värvättyä ja sekalaista väkeä, ne ovat liitossa keskenään, mutta ei ole helppo päästä heidän mielensä perille, sillä kaikki mikä on suomalaista pysyy vaijeten koossa, niinkuin kivet muurissa. Tuon tunnen, mutisi Sprengtport. Muut ihmiset huutavat julki surunsa ja keventävät mielensä valituksilla, mutta Suomen mies kääntää tuskansa sisäänpäin ja antaa sen polttaa sydäntänsä.
Miekka kädessä osaamme suojella oikeutemme hallita Pohjassa. Eikö niin? sanoi Buddenbrock nuorille. Totta kai, huudahtivat nämä. Me taivutamme Moskovalaisen niskan, vakuutti Ring ylpeästi. Ja valloitamme takaisin kaikki Suomen lahden rannikot, lisäsi Hubert. Sprengtport huokasi. Nyt tietää yksin Jumala mitä otetaan, mitä annetaan. Mutta nuoret arvelivat, että helppo siitä on saada tieto.
Jos täällä olevat joutuvat saarrokseen, on heillä tarjona joko vankeus tahi varma kuolema, ja niin ollen täytyy solan puolustamista pitää kevytmielisyytenä. Teidän ylhäisyytenne on aivan oikeassa, myönsi Fröberg kiihkeästi. Se olisi järjetöntä. Järjetöntä on se mitä te vaaditte, huudahti Sprengtport liikutuksesta värähtävällä äänellä. Se ei sovi kunnon miehille.
Sprengtport katseli taas kysyväisenä ympärillensä, mutta turhaan odotettuaan vastausta jatkoi hän: Parooni Buddenbrock on pidättänyt perheet täällä, kun hän luuli ettei meitä koskaan voitettaisi, niinkauvan kun kaikkien niiden kohtalo, jotka meille ovat rakkaimmat, riippuu voitostamme tai tappiostamme. Vanha sotamies nousi vieläkin: Saattaa olla, mutta minä en usko että voitto riippuu meistä.
Sprengtport hellästi syleillen vaimoansa sanoi: Et usko, Elsani, mitä olemme saaneet kestää. Sota on julistettu. Rouva kalpeni hieman. Hattujen juonia olemme kuulleet tänne saakka, ja ken ei ole itkenyt, se on manannut. Ruotsin ystävyydestä olemme nyt selvillä, vastasi majuri. Suokoon Jumala, että saisimme sanoa sille jäähyväiset.
Majurin äänessä oli jotakin vienoa, joka vaikutti sovittavasti, ja kaikesta huolimatta tunsi Attila seisovansa Marian isän edessä. Ette siis kiellä minulta kunnioitustanne? kysyi hän kalpeana. Olisin kernaasti sanonut teitä pojakseni! Sprengtport aukasi sylinsä, ja nyyhkien heittäytyi Attila hänen syleilyynsä. Uskon että Maria rakasti sinua, sanoi majuri hiljaa. Uskon sen.
Husula kumarsi kiitollisena, mutta hänen ajatuksensa olivat muualla, ja hän kysyi melkein ujosti: Luuletteko että Maria Sprengtport päästetään puheille ja saa tulla mukaan. Löfvingin silmät laajenivat. Maria, kysyi hän ihmetellen. Mitä hänestä? Hän on täällä leirissä. Hän tuli isänsä kanssa tänne. Ettekö sitä tiedä? Majurin tulon tiedän kyllä; hänen sanottiin saapuneen vähää ennen minua.
Harmaata ihokasta peitti osaksi lyhyt nahkavuorinen viitta, ja päässä oli leveälierinen hattu, jonka alta valui vaalea tukka. Vieras nosti hattuansa ja kumarsi syvään. Pyydän, että joku olisi hyvä ja neuvoisi minulle, missä saisi tavata majuri Sprengtportia. Olen täällä vieras, mutta minulle on sanottu, että hän on kylässä. Minä se olen, vastasi Sprengtport nousten. Mitä tahdotte?
Päivän Sana
Muut Etsivät