Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Tavan takaa kävi hän soturiensa luona, ja missä hän vaan näyttäytyi katsoivat kaikki, päälliköt ja sotamiehet, kunnioituksella, ihastuksella ja rakkaudella "urheaan kenraaliinsa", jonka suurista sinisilmistä neron tuli loisti yhdessä vakaisuuden ja lempeyden kanssa. Hänen korkea, hoikka vartalonsa oli sopiva soturille.
Tuon pienen mökin akka tuli soturille awuksi ja yhdessä he hoitiwat sairasta. Kun soturi oli aamupuoleen muuttamassa kylmää käärettä sairaan pään ympärille, raotti sairas silmiään ja hänen katseensa kohtasi soturin. "Heikki!" kuiskasi sairas tuskin kuultawasti. "Niin, paras ystäwäni", kuiskasi soturi wuorostaan, kallistuen sairaaseen päin.
Minä sanoin niille, että olin aivan laihtunut enkä riittäisi puoleksikaan ateriaksi kahdelle sellaiselle kelpo soturille, kuin he; mutta ne eivät järjellistä puhetta ottaneet korviinsa, murisivat vaan kiukkuisesti ja vetivät ylähuulensa kurttuun, niin että saatoin nähdä nuo julmat valkoiset hampaat, jotka piankin ehkä lihaani painuisivat. Aurinko oli nyt noussut ja janoni oli käynyt hirmuiseksi.
»Suokaa tälle nuorelle soturille anteeksi, kuninkaallinen majesteetti», virkkoi Orleans'in herttua; »hän ei ole laiminlyönyt velvollisuuttansa; mutta minä olin saanut kuulla prinsessan olevan tässä salissa.»
"Niin että muisto vastakin, kun mainitseepi Dunckerin, ylpeillen virkkaa saisi: maa kaunis tuo, se hymyllään sai urhon lemmen syttymään; ken sit' ei armastaisi? Hän kuoli eestä kullan tään." Hautajaisihin näin kerran sekin muisto maksaa vaivan Adlercreutzin, jalon herran käyvän hiljaa, vaiti aivan; haudalle hän päästyänsä katsoi, hattu kädessänsä, kuinka sijaa soturille tehtiin, Hannu Munterille.
"Hänellä ei ole vielä kokemusta, jalo herra", sanoi hanskuri, "eikä tarvinne mun selittääkään mainiolle soturille, semmoiselle kuin teille, että meidän ensin pitää tottua vaaraan, ennen kuin sen kanssa voimme leikkiä laskea, niinkuin mielitietyn kanssa".
»Totta puhuakseni», vastasi soturi, »en tahtoisi vastata teille valheella, sillä se olisi häpeällistä retkeilijäritarille ja soturille. Mutta jotta voisin täydellä todella, niinkuin sopii, vastata teidän kysymykseenne, olisi välttämätöntä, että olisin itse päättänyt, kumpi puolue niistä, joihin tätä nykyä tämän kuningaskunnan asukkaat ovat jakaantuneet, minun vihdoinkin on valitseminen.
Nämä toiset herrat ja kuninkaan neuvokset ovat rehellisiä, viisaita ja isänmaataan rakastavia miehiä minä pyydän heitä antamaan anteeksi soturille, joka puhuu kotimaansa puolesta ja joka jo ammoin on unohtanut taidon asettaa sanansa niinkuin ehkä vaadittaneen valtakunnan korkeimmasti uskottujen miesten edessä mutta he voivat vielä ajatella Ruotsin olevan ilman Suomea me, kreivi Horn, emme voi sitä ajatella me emme jaksa enää elää, jos Suomi kuolee pelastakaa se! pelastakaa se! muuten täytyy meidän hukkua sen pirstaleihin!
Mutta», lisäsi hän, »jos saan olla niin rohkea ja tuoda esiin oman ajatukseni, niin mahtaa kuninkaalla olla joku tehtävä, joka sopii nuorukaiselle, semmoiselle kuin teidän sisarenpoikanne, eikä teidän kaltaisellenne paljoa kokeneelle soturille, herra Le Balafré. Ja siis, nuori junkkari, ota aseesi ja seuraa minua. Ota myös pyssy kanssasi, sillä sinun tulee seisoa vahtina.»
Sitten tuli Rikardin paketti, johon oli kirjoitettu: Vuosi vuodelta, Päivä päivältä Heikko ihminen katseensa luo Ylös korkeuteen, Tuonne taivosehen Luoja kerran sielt' apunsa tuo. Rikardin kasvojen ilme oli jotenkin koomillinen, kun hän paketista veti esiin suurenmoisen postillan: »Hartauden harjoituksia joka vuoden päivälle», hieman kummallisen ja odottamattoman joululahjan nuorelle soturille.
Päivän Sana
Muut Etsivät