Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Minä olen sanonut, että vieraat olivat kaikki menneet, mutta minun olisi pitänyt luvusta eroittaa Uriah, jota en sulje tähän nimitykseen ja joka ei ollut ensinkään laannut likipaikoillamme liehumasta. Hän oli ihan takanani, kun astuin portaita alas. Hän oli ihan vieressäni, kun lähdin talosta, hitaasti sovittaen pitkiä luurangon sormiansa Guy Fawkes'in hansikka-parin vielä pidempiin sormiin.
Lopulta sanoi Jussi: »Sormiin koskee!» »Ruvetaanpas voittosille!» ehdotti Antti, ja he alkoivat hiljakseen painia. Jussi neuvoi: »Elä ota housunkauluksesta. Se repeää... Ota siitä remelistä!» Alkoi ankara jyty. Antti valitti: »Elä sinä tee koiruutta!» »Mitä koiruutta minä?» »Sinä pakkaat ihan ryntäihin, ettei jää hollia.» »Enpäs pakkaa!» intti Jussi.
"Semmoisessa avun-annossa sinä olet taitava, hyvä Heikki Seppä", virkkoi tyttö hymyillen, mutta samassa vetäytyen erimmäksi rakastajastaan. "Ei suinkaan, totta tosiaan"; sanoi Heikki, pudistaen päätänsä; "minulla on kokemusta teräskintaitten sovittamisessa rautahaarniskaisten ritarein käsihin enemmän kuin kirjahansikkaitten auttamisessa nuoren neiden sormiin°.
Näin sanoen Klea kulki Apishautojen suljettuja ovia kohti ja koetti sovittaa lukkoon samaa avainta, jonka Krates oli hänen huostaansa uskonut, mutta tämä oli vielä niin uusi ja hänen sormensa vapisivat niin suuresti, ettei tämä heti ollut hänelle onnistua. Sillä välin Publius seisoi aivan hänen vieressään ja koettaessaan häntä auttaa hänen sormensa koskivat Klean sormiin.
Hän ei saa yhtä lattiaa lakaistuksia, sillä nousee rakkoja hienoihin sormiin; hän ei saata tunnin aikaa seisoa vaatteita silittelemässä, sillä siitä pakottaa hänen selkäänsä; hän ei voi istua ompelemassa, sillä siitä saa hän rintapistoksia; sanalla sanoen, hän on kelvoton kaikkeen työhön joka antaisi hänelle terveyttä ja voimia.
»Mahtaneeko tuo tarvita muuta holhoojaa», virkahti kanttori hymyillen, »koskapa sillä näyttää, sormista päättäen, jo olevan laillinen holhooja.» Mikko katsoi niihin sormiin. »Kaa... En minä ole tiennytkään ... että tässä suoverin saa!» Tytöllä oli pari hopeaista sormusta sormessa. Valeekin vasta nyt ne huomasi ja setä loukostaan pani: »Jassoo!»
Mitäs varten sinua sanotaan Kauppa-Lopoksi? Mitäkö varten? Lopo veti nuuskaa sieramiinsa, aivasteli, niisti oikean käden sormiin ja hieroi niitä sitten kupeesensa. Sille kohdalle hametta tuli suuri ruskea läntti entisten lisäksi. Niin, mitäkö varten? hän nauroi. No, herran poika, minähän, näet, olen vanha kauppamies. Komesrooti, ymmärrätkös? Ei, mutta todenperästä? Ka, todenperästä ihan.
Viinen kannen nosti, ja nousipa nuoli jo sormiin siivekäs, ennen-ampumaton, kivun tuottaja tuiman; tuon pian jänteelleen hän saattoi pistävän nuolen, vannoi, vuonia ett' esikoisia hän satauhrin palveiks sois valosyntyisen, jalojousen Apollon, taas kotimailla kun ois, pyhät kussa Zeleian on muurit. Nuoleen tarttuen nyt veti sonninsuolisen jänteen, jänteen ryntääseen, odan jousen selkähän asti.
Ananiias Leipäsäkki! lausuivat toinen toisensa jälkeen rakennusmiehet. Puolenpäivän rinnassa painuukin helposti Leipäsäkki mieleen. Ja nyt tiesivät he pormestarin sukuisän. Mutta pormestari seisoi ääneti kuin ukkosen iskemä. Hän vaaleni ja punastui ja taas vaaleni. Koneentapaisesti kaivoi hän kukkaroansa. Mitä sormiin osui, heitti hän kerjäläiselle, joka kumarsi ja läksi tiehensä.
Mutta silloin oli itse pääasia jo saanut ihan toisen muodon. Partaveitseen oli väsytty ja vereen ja valkoisiin sormiin. Nyt kerrottiin, että hänet oli nähty hyvin oudon näköisenä ja vähissä vaatteissa kävelevän jäälautoilla, juuri kun jäät olivat lähtemäisillään.
Päivän Sana
Muut Etsivät