Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Yksi heistä on mennyt salvumiehen oppiin; ja kun me pari päivää sitten kuljimme hänen työpenkkinsä ohitse ja katselimme, kuinka hän ahkerasti koetti taivuttaa tottumattomia sormiansa työkaluja pitelemään, nosti Gottfried lakkiansa ja tervehti häntä kunnioituksella, sanoen: "Niin, se on oikein. Kristin-uskon täytyy alkaa uudestaan Nazarethin työmiehen kodista."
No niin, sinä olet hyvä lapsi, sinä olet kiskonut minut esiin lumikinoksesta, pyyhkinyt minut puhtaaksi ja asettanut talosi kunniavahdiksi. Minä tahdon palkita hyvyytesi. Kuinka monta sormea sinulla on?" Sitä ei Syyne tiennyt. Mutta hän osasi laskea kymmeneen, hän alkoi laskea sormiansa ja vastasi: kymmenen. "Hyvä", sanoi kanto.
Ja hyvinhän sen arvaakin: aina hänen sormiansa syytti, sillä jos hänen virkansa ei tuottanut kunniaa, niin se kuitenkin elättää, ja kaikella mikä ei karjunut, sillä oli Kirja-Tiitsun taskussa kyllä tilaa. "Vähäisen valehdella, vähäisen varastaa, on yhtä hyvä kuin puolentynnyrin maa" kas siinä sana, joka ihan täsmälleen sopii Kirja-Tiitsuun.
Asja kohtasi meitä etehisen kynnyksellä; minä odotin jälleen naurua, mutta hän tuli meitä vastaan ihan vaaleana, äänetönnä ja silmät maahan luotuina. Tuossa hän taasen on, sanoi Gagin hänelle: ja huomaa, hän on itse tahtonut palata. Asja loi minuun kysyväisen silmäyksen. Vuorostani minä nyt ojensin hänelle käteni ja puristin voimakkaasti hänen kylmiä sormiansa.
Nuoren kartanon omistajan kasvot kirkastuivat, ikäänkuin valo olisi hänen sydämmessänsä kajastanut. "Ja te tulisitte sinne meren toiselta puolen? Aikooko kotiopettaja neitinne etsiä onneansa siellä?" Tyttö kohotti olkapäitänsä. "Kentiesi", sanoi hän, sivumennen ja lyhyesti sekä kuljetti heikkoja sormiansa viikatteen terävää terää myöden, ikäänkuin tahtoisi siitä pyyhkäistä pilkun.
John heitti silmäyksen Alfhild'iin, joka kauhistuneena vei nenäliinansa suunsa eteen ja sitten hiveli nenänalustaansa, katseli noettuneita sormiansa ja ymmärsi kaiken. "Alfhild," kuiskasi hän, "sinäkö olet tämän tehnyt?" "John!" "Siis totta! Pilkattu, pidetty narrina," ajatteli hän. "Sallikaatte meidän toivottaa onnea," sanoi luutnantti. "Onnea, onnea!"
Hän istui, isännän astuessa sisään, pöydän ääressä ja puheli Lotan kanssa, joka seisoi uunin luona ja puhellessaan veteli sormiansa niin että nivelet naksahtelivat. "Hyvää päivää, Timo!" tervehti rovasti, nousten istuimeltansa. Timo pisti kättä rovastille ja silitti sitten tukkaansa. "Mitä kuuluu? Tervennä olette, toivon ma?" kysyi rovasti.
Etehisessä Asja äkkiä astui luokseni ja ojensi minulle kätensä; minä puristin tuskin huomattavasti hänen sormiansa ja kumarsin hänelle aivan jäykästi. Yhdessä Gaginin kanssa me sitten kuljimme Rhein'in poikki ja istahdimme, tullessamme lempisaarnini luo, Madonnankuvan edessä olevalle penkille, ihaillaksemme näkö-alaa. Huomiota ansaitseva keskustelu nousi siinä välillämme.
Viimein istahti hän kivelle tien viereen, ikäänkuin levähtämään, ja mutisi siinä itsekseen sormiansa lukien: "jos vaikka saisi kaksi ruplaa viikossa, niin se ei olisi kuin kuin sata ja neljä ja siitä vaatteisiin kymmenessä vuodessa perhana! Siinähän menisi kolmattakymmentä vuotta ja olisikos se sitte enää saatavissa?" "Mikä olisi saatavissa?" kysyi Oksa-Heikki.
Sitten kun molemmat olivat hänen silmistänsä kadonneet, kääntyi Mayer Anshelm kotiinsa päin ja, sormiansa napsauttaen, mutisi itseksensä: "Tuo on oikein typerä poika! Jos hän olisi minun sijallani, niin ei hän elinpäivinään miljonain omistajaksi pääsisi, vaan jäisi koko ijäkseen romukauppiaaksi! Mutta nyt kotia, ja kiireesti! Kuinka iloiseksi eikö äiti tule, kun hän näkee minun rahaa tuovan!"
Päivän Sana
Muut Etsivät