United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Maisterin minä pyydän kirjoittamaan velkakirjan, ja sopiihan maisterin myöskin pistää itsensä takausmieheksi; eihän siinä tule muuta vahinkoa, kuin että siinä nimi on!" laususkeli mummo. "Enhän minä itseäni takaukseen kaupannut", sanoi maisteri.
"Kiitoksia", sanoi Elsa erinomaisen hämillään. Rouva jatkoi: "Mieheni sanoo sinulle terveisiä, että mökkisi tulee purettavaksi tänä kesänä, ja että jos sinulla on jotakin siellä, joka johonkin kelpaa, käyt sitä pois korjaamassa." "Lieneekö tuolla mihinkään kelpaavaa", sanoi Elsa. "En minäkään luule, vaan sopiihan se tarkoin tutkia. Mummo voipi tulla sinne myöskin."
Herra Luoto sytytti piippunsa ja aikoi lähteä pidemmälle kävelylle, kun Väinö tuli hänen luoksensa. "Minä pyytäisin saada puhutella enoa", sanoi Väinö ja näytti olevan vähän hämillänsä. "No niin, sopiihan hyvin, että seuraat minua, niin saat puhua, mitä sinulla on puhumista." Luoto ja Väinö kävelivät tietä pitkin kunnes vähän matkan päässä poikkesivat eräälle varjokkaalle metsätielle.
Onko näillä tosi asia, vai muutenko vain tulivat minua maankuulua kummaa katsomaan? Sopiihan teidän heitä tutkia. No, kyllä minä eksamia annan. Ja kääntyen Laurin puoleen kysyi hän tiukasti: Mistäs kohdasta sinä, vasikka, olet aikonut autuutesi apilasniittyyn hypätä siitä varmaan, mistä aita alin? En ole vielä mistään hypännyt, ulkopuolella vielä olen. No se hyvä, että edes sen tunnustat.
Ja jos niin käy, pahenee eikä parane, niin sopiihan sitten tulla; jonakuna kevätkauniina päivänä, jolloin karja jo on laitumella. Kesken keskustelua piupahti kello vieterinpäässä. "Minäkin tulen katsomaan sinun riihtäsi!" Tapani tuli puotiin. Oivallinen järjestys, joka siellä vallitsi, teki hyvän vaikutuksen häneen. Puoti tosin oli pieni ja tavaraa vähäsen, mutta kokonaisuudessaan se oli sievä.
JOHANNA. Kun minulla olisi edes rahaa, että voisin maksaa Vörskyn rouvalle tuon kankaan. LEENA-KAISA. Eikö ole ketään, jolta voisit lainata? JOHANNA. Ei ketään. Malttakaahan LEENA-KAISA. Nooh ? JOHANNA. Pyytäisinkö Yrjöltä? LEENA-KAISA. Miksi ei? Sopiihan koettaa. JOHANNA. Mutta sekin on niin vaikeata. Niin kovin vaikeata. LEENA-KAISA. Eihän tuo mielestäni niin mitään olisi.
"Saattaa olla, mutta minä nyt vasta huomaan, ett'ei enää oikein sovi kylväjän sanoja lukea massinalla kylväessä, vaan sopiihan niitä kumminkin ajatella." "Mitä kylväjän sanoja?" "Ennen aina kylvettäessä luettiin: "Minä kylvän kyyhättelen Luojan sormien lomitse, Käen kautta kaikkivallan Tälle maalle kasvavalle, Ahollen ylenevälle," j.n.e. "Mutta ei pitäisi antaa noiden joutua unhotuksiin."
Pitääksensä metsäperhettä paremmin silmällä, päätti kornetti lähteä jalkamatkalle ja matkusti nyt siten, että asettui Herminan kodon lähellä olevaan heinälatoon; täällä hän öisin lepäsi, ja päivin hän hääri Herminan asunnon ympärillä, kuten mehiläinen kukan parissa. Sopiihan sadostakin onnellinen olla, niin, heinäin ja kornetin päällä maatessa saattaa luulla joutuneensa taivaan tupiin!
Tahtoisit, muka, sanoa: 'hyvästi'. Sitä ei tarvitse. Sopiihan minun sanoa terveisiä Bård'ilta ja mainita, että hänellä on niin kiirettä häitä puuhatessaan, ett'ei hänellä ole enää aikaa juoksennella hullutuksia voudin tyttären ja noita-temppujen perässä." Nyt ei Gunhilda enää jaksanut enempää. Hän käänsi äkkiä selkänsä ja läksi tiehensä. Nyt ymmärsi hän asian oikean laidan; nyt oivalsi hän sen.
Jos he saavat varmuutta siitä, että saavat omiin nimiinsä puolen taloa, he kyllä mielellään tulevat yksiin leipiin. Sopiihan erota sitten, jos ei sovita. Talon hinta on kyllä nyt, kun parhaat metsät meni, kovin kallis. Mutta samoin kuin vanhemmillakin, on heilläkin se mieli, että se on koko elinajan mielenpainona jos suvun perintötalo saa mennä.