United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suuren kalan saamisen kiihko kiilsi jo hänen silmiensä pohjassa ja paloi hänen poskillaan, ja äänellä, joka koetti pysytellä välinpitämätönnä, mutta jossa jo kuului sydänalan sisäistä vavahtelua, hän kysyi: Luuletko sinä, että sinne kannattaa lähteä? Vastasin niinkuin sellaiseen kysymykseen aina pitää vastata: Eihän tiedä ... sopiihan koettaa. Voihan olla, ettei maksa vaivaa.
Perille tultuamme laskimme kantamuksemme pihalle ja ukko arveli: Sopiihan se hyvin, että Mari tuopi meille kaikki tavaransa, koska täällä jo on hyvä joukko ennestäänkin. Se puhe tarkoitti sitä, että meidän jyvämme olivat Vierimän aitassa, samoin kuin myös äitini liiat vaatteet. Vaatteita oli näet vielä jälellä hyvä joukko semmoisia, joita äitini Helmikankaan tyttärenä ollessansa oli laittanut.
Siltä emännältä kysyä. Kysy sitten. Vaan sovinko hevosessasi menemään? Niinkö se on...? Anna olla kyselemättä, sanohan sovinko? Sopiihan siinä. Niinpä ota tuosta rekeesi menemään tavaroita, kohta kai sitä lähtään. Eikö täältä joutane, myönsi Laitinen ja keräili syliinsä osoitetuita tavaroita. Malinen meni keittiöön, jossa Anna Liisa oli ruuanlaiton toimessa, silmät punaisina itkusta.
Mehän emme vastusta ehdotustanne, tahdomme sitä vain laajentaa. Annamme kunnan itsensä päättää. Tämä ei ole muuta kuin niitä tavallisia vehkeitänne, verukkeitanne. Panen vastalauseeni sellaista puhetta vastaan! Sopiihan panna ja haukkua meitä taas »Uudessa Suomettaressa» ja »Matti Meikäläisessä». Ja teidän »Nya Pressenissä» ja »Fyrenissä».
Jahah, arveli hän mennessään vähän katkerasti, nyt sitä siis on päättänyt olla polttamatta ... saas nähdä, mitä muut siitä asiasta arvelevat. Somapa olisi tiedustella, mitä mielipiteitä seurassa yleensä on tupakanpoltosta. Mutta todellakin! huudahti hän mielessään, ja katkeruus katosi kokonaan. Sopiihan ottaa illan kuluessa keskustelun aineeksi tämä asia!
Mutta ehdot kuultuaan sanoi hän iloisesti: "toivomme ei ole hukassa! sinulla on hyvä pää etkä sinä monia aikoja tarvitse lukeaksesi papiksi." Tästä kehotettuna vastasi hän vilkkaasti: "sopiihan koetella." Samana iltana pyysi hän palveluksestansa eroa, jonka hovineuvos vastahakoisesti antoi.
JUHANI. Kunnioitettu olkoon joulu-juhla! Eihän sitä viattomassa painissa rikota, jossa mielemme on iloinen ja sydämemme puhdas. Yksi koetus, Simeoni! SIMEONI. Miksi kiusaat minua? JUHANI. Yksi rynnistys! SIMEONI. Sinä saatana! AAPO. Rauhaa hänelle, Juhani, rauhaa! JUHANI. Sopiihan meidän koettaa. Kas niin, yksi ainoa kiekaus kauluksesta! SIMEONI. Mene helvettiin, häijy henki!
Vaikka hän mitä sanoisi, en minä siitä peräydy. En. en!" Kun sosialisti oli jonkun aikaa puhellut toveriensa kanssa, hajaantuivat nämäkin. Käteltyään viimeistä ja sovittuaan jostakin tämän kanssa, palasi sosialisti Helenan luo, ja ottaen paperikäärön kainaloonsa sanoi: Ehkä neiti suvaitsee, niin kävelemme alas sopiihan sitten puhella. Ja he rupesivat menemään koivikkomäkeä alas.
»Vai olet sinä minun virkaveljeni», lausui nyt Antti ystävällisellä äänellä kaikkien suureksi kummastukseksi. »Sopiihan sitä kaksikin pirua yhteen kirkkoon, arvelet kaiketi», virkkoi puolestaan ivallisesti tuntematon. »Vaikkapa niinkin», Antti tuohon vastasi, tarttui haarikkaansa ja tyhjensi sen. Ennenkuin hän sen kuitenkin pöydälle pani, vierähti haarikan pohjaan jotakin.
»Tuota, sopiihan sitä ainakin yrittää», vastasi Juho ja ryhtyi hevostamme irroittamaan. Mutta silloin huusi joku väkijoukosta: »Tuolla ne tulevat!» ja viittasi Kolkansaarta kohti. Siellä näkyi todellakin kahden karin välissä kahdeksan hevosta liikkuvan kirkolle päin.