Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Liv on kaunis seisoessaan tuossa suksillansa, pitkä ja solakka, voimalliset kasvot ylöspäin nostetut, kultainen tukka otsalla taaksepäin käännetty, nojaten sauvaansa toisella kädellä ja toisella suojaten silmiä päivältä. Hän huo'ahtaa, katsoo onko lapsen hyvä ja lämmin ja kulkee sitten eteenpäin vaarallisella matkallaan.
Silloin Marja riensi keinun luo, tempasi pojan syliinsä, kannatti häntä kainaloista lauteiden laidalla... Sinä olet Shemeikan, mustasilmä, solakka, sorjasääri ... et ole Juhan, et ole, Jumalan kiitos ... etkä tarvitse olla! Ja kuta enemmän Marja sitten taas koetti olla odottamatta, sitä enemmän hän odotti.
Sano, rakas neiti, eikö maailma lopu tuonne taivaan rantaan ja emmekö laske täysin purjein suoraan kadotukseen? Tuo pitkä ja solakka, samettiviittaan puettu tyttö ei näkynyt kuuntelevankaan suulaan duennansa mielenpurkauksia.
Sill'aikaa olin minä piilossa naisten takana ja katselin salaisesti herraa tarkemmin. Hänellä oli vanhan ruskeahattuisen korkea, solakka vartalo ja sama äänikin; vaan se oli mahdotonta, että pää oli sama. Nuorekkaan, sileän otsan yllä aaltoilivat vaaleat, tuhanharmaiset kähärät, jotka vinosti sisään tulevassa valossa näyttivät hopeanharmailta.
"Terve tultuanne! Painakaa puuta!" Pöytäkumppanit väistivät. Minä istahdin sanaakaan sanomatta tuolin reunalle. Naapurini, nuori kasakka, kaunis ja solakka mies, kaasi minulle lasin paloviinaa, johon en kajonnutkaan. Uteliaana rupesin katselemaan seuraa. Pugatshev istui kunniasijalla, kyynäspäät pöydällä ja nojaten leveään nyrkkiin mustapartaista leukaansa.
Seisoi lähtövalmiina rivin edessä ja katsoi pälyen sivuilleen. »Viimeinen pari!» Se oli epätasainen pari. Poika paksu, ahvenhartiainen savenkääntäjä; tyttö pieni, solakka, tuskin seitsemäntoista korvilla. Poika puoleltaan pemisti suurta, rehtiä kyntömiehen kaarrosta, tyttö suikasi kuin kärppä miltei suoraan ohitse, jotta punainen pusero vilahti ja auvennut letinpää lehahti koholle ilmaan.
Kolmisilmä, seitsensilmä ja ässä eivät lähteneet hänen päästään, vaan liikkuivat hänen huulillaan. Nähdessään nuoren tytön, sanoi hän: "kuinka hän on solakka! oikea herttakolmonen". Kun häneltä kysyttiin: "mitä kello on?" vastasi hän: "viisi minuttia vailla seitosta". Jokainen möhömahanen miesihminen muistutti hänelle ässää.
Toinen oli pitkä ja solakka, yllään ruumiinmukainen, kärpän nahkalla reunustettu viitta mustasta sametista.
Hän koetti rauhoittaa häntä yhtä sydämmellisesti kuin itserakkaasti, lausumalla: "Oh, tulkoon hän vaan; kun meitä on kaksi, niin kyllä me hänet opetamme!" Mutta solakka mustatukkainen, huivin ja viheriäiseen hameesen pukeunut sillinperkaaja köyristi selkäänsä veneen laidalle ja alkoi puhua niin innokkaasti, että koko rivi valkeita hampaita tuli näkyviin.
Kerran oli hän tarttunut Elin käteen ja pusertanut sitä, mutta siinä kaikki. Myöhemmin oli hän kysynyt siltä vaimolta, joka häntä hoiti, eivätkö hänen muut tyttärensä tietäneet hänen olevan sairaana. Kun Marit taas pääsi jalkeille oli tuskin mahdollista häntä tuntea enään. Tuo suora, solakka selkä oli kyyristynyt, hänen kovat kasvonsa olivat heltyneet, melkein nöyriksi muuttuneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät