Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Ei kukaan uskaltanut olla ensimmäinen liikkumaan. Olisi kuullut neulan putoamisen lattialle. Silloin hypähti Torger pystyyn penkiltä. Hei, tuokaa tänne ryyppy! huusi hän ja yksi vielä ja yksi iso vielä, jolla nielasen papin. Jos minun nyt pitää olla piru, niin tulen myöskin soittamaan sen saatanan hyvästi. Sen sanottuaan hän otti viulun, pani pään kallelleen, silmät kiinni ja rupesi soittamaan.
Hänen siniset silmänsä katsoivat pitkään veräjälle ja siitä alkavalle ajotielle päin. Kotvasen katsottuansa hän alkoi huutaa heleällä, rukoilevalla lapsen äänellä. Ukko ho-o-oi, tule pois kotiin! Tule kannelta soittamaan! Annaliisa tahtoo kuulla. Ukko ho-o-oi! Tottapa lapsi lie jo monasti turhaan huutanut ukkoansa, koska nyt kärsivällisyys oli lopussa.
Ja sinä olet itse opetellut soittamaan? Isäni minua opetti, ja hän oppi isältänsä; me olemme olleet soittajia niin kauvan kuin suku muistaa. Ei, mutta pitääkö sinun vaan kuleksia täällä maakylissä ja soittaa häissä ja kemuissa sehän on aivan hullua. Sinun täytyy lähteä ulkomaille! etkö koskaan ole sitä ajatellut? Enpä juuri voi sanoa sitä. Minä en usko voivani tulla kummemmaksi kuin olen.
Käskin soittamaan kelloja kun lähtevät kirkosta, sillä ai'on ottaa provastia ja muita vieraita laululla vastaan kun tulevat tänne, tiedättehän tuolla laululla, johon olen itse sepittänyt sanat ja itse säveltänyt nuotinkin.
Jaakko tarkasteli niitä vähän aikaa, vaan juoksi sitte sisälle, iloisesti huutaen: »Mikko, menkää pian soittamaan, rovasti tulee ja kartanon patruuna myöskin.» Mikko riensi heti pihalle viuluansa vinguttamaan, ja nyt oli ilo ylinnä Mäkelän halvassa majassa, kun patruuna tuli entisen palvelijansa onneen osaa ottamaan.
"Se oli hänen enkelinsä". Mutta ulkona huitoo käsiänsä kiihkeästi suntio ja huutaa: "soittakaa papinkelloa, soittakaa! Kelle sitä äsken luulitte rämpyttävänne? Soittakaa!" "Saamanne pitää", vastaa Taavetti hiljaisella äänellä ja rupeaa soittamaan, Kun sitten "yhteensoitto" oli suoritettu, kutsuttiin Taavetti sakastiin.
Se oli kulkenut suvun omaisuutena niin kauvan kuin he jaksavat muistaa. Suvun vanhin esi-isä oli tehnyt viuluja, nuoremmat olivat ruvenneet niitä soittamaan. Poika oli oppinut isältänsä ja pannut vähän lisää omistaan, ja siten olivat he kehittäneet taidettaan toinen toisensa perästä.
"Ei auta, kultaseni, sinun täytyy vähän tulla ukkosenjohdattajaksi", lausui hän minulle kiireesti ja kuiskaten. "Tuolla", sanoi hän osoittaen kasvihuonetta, "on kaksi kovaa miestä toisensa kimpussa... Erkki setä viettää niin kummallisen harvoin iltansa meidän parissamme, että Eckhof vähitellen on tottunut soittamaan ensimäistä viulua teepöydässämme.
Hän ihmetteli eikä voinut käsittää, kuinka Sigrid noin taisi ... sai kaikenlaisia ääniä ... ei katsellut sormiinsa eikä näyttänyt sitä ajattelevankaan... Itsestään se tuli, kovemmin ja hiljemmin, välistä poukahtaen ja sitten heti kohta hiljalleen liritellen. Elli oli oppinut tuntemaan muutamia lauluja, joita Sigrid useimmin soitti, ja niitä hän aina pyysi soittamaan... Soita nyt sitä...
Ja sitte tulivat toiset ja arvelivat, että piirille olisi häpeäksi, jos kielikellot pääsisivät sellaista soittamaan, ja koko Itä-Preussinkin kunnia siitä kärsisi, ja kun sitä paitsi ei ollut sitovia todistuksiakaan, oli täysi syy painaa asia hiljaisuudessa unohtumaan he mainitsivat sen jotenkin toisin, mutta sanat olen unhottanut.» »Ja sitten päästivät he sinut menemään?» »Niin.
Päivän Sana
Muut Etsivät