Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Hän ei ollut vielä Elsan aikana kertaakaan sitä avannut eikä soittanut, nyt hän kiiruhti tuon soittokoneensa luo ja soitteli sen seitsemiäkin trillin trallia. Elsakin tuli saliin ja maisteri. Maisteri katseli kummanaan, mikä nyt vaimonsa päähän pisti, soittamaan kun pitkistä ajoista noin rupesi. Hän seisoi hämillään, ja nuhteli itseään.
Se ei tehnyt heihin mitään vaikutusta. Zittra ska' de' vara, kantänka. Mutta minä menen usein illan hämyssä sitä vanhaan pirttiin soittamaan. Teidän pitää kerran soittaa minullekin, sanoi Antero, sydän ja ääni värähtäen. Mielelläni. Sillä on oma tarunsa, kanteleellani. Ei, mennään tästä kirkolle päin, tulkaa muutkin tänne! niin, hyvin romanttinen ja surullinen.
Marian äiti sitä vastoin oli hyvin hiljainen. Hänen miehensä, jolla oli ollut jokin pieni virka, oli kuollut niin aikaisin, että eläke jäi hyvin pieneksi. Hän oli syntyisin ylhäisestä perheestä, jossa oli oppinut vain soittamaan pianota. Sitäkin taitoansa harjoittamasta oli hän jo ammoin lakannut, ja vähitellen oli hän tullut hyvin uskonnolliseksi ja haaveilevaksi. "Kuulkaapas, hyvä Sören!
AINA. Tänne tulee eräs vieras tärkeille asioille, ja minun täytyi jäädä häntä vastan ottamaan. IMPI. Milloin hän tulee? AINA. Kohta paikalla, luullakseni. IMPI. Viipyykö hän kauan? AINA. Katso nyt, millaiset sinun tapasi ovat! Onko nyt tuollainen uteliaisuus sopiva nuorelle tytölle? IMPI. Uteliaisuutta! Mi minä tuota noin olisin tahtonut vaan ruveta soittamaan pianolla.
"Rientäkää soittamaan kuin olisi tuomio tulossa, mutta älkää, Jumalan tähden, väsykö. Ottakaa muutama mies mukaanne vaihtoa varten". "Ei, ei", vastasi lukkari tehden välttävän liikkeen. "Minä menen mieluimmin yksin". Hän ehti tuskin sanomaan viimeistä sanaa, ennenkuin hän jo oli matkalla tornia kohden niin nopein askelin kuin suinkin.
Lähdetäänpä vain, sanoi emäntä ja nousi lähteäkseen, mutta ruustinna otti kädestä kiinni ja sanoi: Eivät ne meidän penkkiämme täytä, lähdemme sitten kun rupeavat yhteen soittamaan. En minä toki kaikkien ihmisten nauruksi mene herrojen penkkiin, sanoi emäntä ja riisti kätensä irti. Mutta joka tapauksessa tulkaa kirkosta tultuanne tänne luoksemme päivälliselle.
Tottahan se on", tiesi Sikke-muori, "eihän siin' ole savua, joss' ei tulta; tottahan se on ja nyt kuuluu se vielä opettavan poikaa soittamaan viuluakin, vaikka tietäähän jokainen siinä koneessa asuvan jotakin, joka ei oikealle kristitylle sovi". "Se on tietty se", myönsi Honkalan Leena.
Viulu-Mikko katsoi viuluansa, joka seinässä riippui, ja sanoi: »Tuossa on viuluni kauan saanut levätä, mutta tämän päivän kunniaksi otetaan se alas»; ja Mikko rupesi soittamaan kaikenlaisia kansanlauluja. Näin kului ilta pian loppuun Niittymäessä, ja vieraat läksivät pois.
Hän ei voinut kyllin kuunnella häntä, pidätti hänet linnassa päivän toisensa jälkeen, ja vihdoin hänen pyynnöstään mies sai jäädä linnaan opettaakseen kuningatarta soittamaan harppua. Siitä hetkestä alkaen minun onneni oli kadonnut. Vanha harpunsoittaja opetti tosin puolisoani soittamaan harppua, mutta vain sen vuoksi, että saisi hänet valtaansa ja voisi käyttää häntä hyväksensä.
"Jumalan kiitos", sanoi Lents vihdoin, "että poikamme kumminkin on pelastunut, jos meidän täällä nyt täytyy kuolla". Anni oli ääneti. Kellot seinällä yhä napsuttivat tahtiansa, ja nyt rupesi pelikello soittamaan koraalia. Ensikerran isosta ajasta Anni ja Lents taas katsoivat toinen toisensa silmään. Anni siirsi lasta helmassansa ja pani kätensä ristiin riemuitsevan lapsen rinnan yli.
Päivän Sana
Muut Etsivät