Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Eivät. Sanon teille jotakin näin meidän kesken, ystäväni. Siinä talonpojat tekevät varsin oikein. He ovat niin kauan tanssineet herrojen pillin mukaan, että he nyt vihdoin voivat ruveta itse soittamaan. Perttilän viekkaasta ilmeestä saattoi nähdä, että hän pidätti itselleen oikeuden uskoa kreivin sanoista sen verran kuin itse tahtoi. Kummastuttaako tämä teitä? jatkoi Bertelsköld.
En nyt epäile ja minä tulen soittamaan ja minä tulen tekemään lauluja; niitä tuntui rupeavan tulemaan väkisten, kun kuulin hänen soittavan. Hyvissä ajoin lähti Torger matkaan. Hänellä oli aika eväspussi selässä, paras nuttu päällä ja uudet saappaat jalassa. Torgerin mieli oli niin täynnä kaikkia niitä suuria, jotka häntä odottivat, että eronhetki ei kovin vaikuttanut häneen.
»Ei mikään olisi minusta mieluisempaa, kuin saada kuunnella teidän soittoanne tai lauluanne», sanoin minä. »Minunko!» huudahti hän nauraen. »Luuletteko, että minä rupeaisin soittamaan tai laulamaan teille». »Niin todellakin toivoin», vastasin minä.
Menköön täältä joko Ranskanmaalle, jonne hän oikeastaan kuuluukin, tahi sotajoukkoon Venäjälle, joka juuri on oikea paikka mokomille rajupäille ja turmeltuneille ja hävinneille nuorukaisille. Tuo nuori hovipalvelija, Heikki, saa juuri mennä muassa. Mutta joutukaamme!" Kun kuningatar seurueensa kanssa läheni kirkkoa, huomasi heidät kirkkoherra ja hän kiirehti nyt yhteen soittamaan.
Sitten hän rupesi soittamaan clairshach'iansa, pientä, noin kolmenkymmenen tuuman korkuista harppua, laulaen sen mukaan. Hän lauloi vanhaa gaelilaista säveltä, ja sanatkin, joita arveltiin sangen muinaisaikuisiksi, olivat gaelinkielisiä.
Vai laulatteko?» Maaria vastasi sekä laulavansa että soittavansa, mutta kanteletta eikä pianoa, ja nyt kaikki pyysivät häntä soittamaan. Maaria meni ottamaan kanteleensa ja rupesi laulamaan Runebergin runoelmaa Talonpojan pojasta.
Kun kanttori oli saanut isältäni luvan opettaa minua soittamaan, ja kun minä, samoin kuin kanttorikin, enemmän rakastin tätä huvitusta kuin lukutunteja, kului kokonaista kolme vuotta, eli kunnes olin yli kuusitoista vuotias, tällä tavoin soittelemisessa ja joutilaana olemisessa.
Sitte vielä pakoitetaan meitä laulamaan kuinka hitossa sitä voi oppia laulamaan, kun saa vaan suolasta ruokaa aamusta iltaan! Nyt sanovat vielä, että ensi vuonna meidän on opittava soittamaan forte-piaanoakin. Kyllä on hirveätä tämä kaartilaisen elämä! Laulu n:o 6. Voi kovin kurja, onneton, Sotilaan elämä aina on, Hän pyssyä näppiä, nyppiä saapi. Lopuks' itse nypätään!
Hänpä juuri pyysi minua soittamaan, sai Fanny sanotuksi. Hänkö pyysi? No, se on eri asia. Mene sitten joutuun ja soita oikein kauniisti, huusi äiti vielä jälkeen. Hän soitti ulkomuistilta muutamia pienempiä kappaleita, joita ei kukaan kuunnellut.
Hän lauloi myöskin veljiensä kanssa yhdessä pieniä kolmiäänisiä lauluja, ja Helka, jolla ei ollut ääntä ja joka ei myöskään ollut oppinut soittamaan, kuunteli hyvin mielellään näitä pieniä taiteilioita.
Päivän Sana
Muut Etsivät