Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Mielikuvitukseni kiihtyi yhä, mutta minä soitin soitin niin etten ymmärtänyt lakatakkaan, ennenkuin Anna-Liisa, lempeästi katsoen minuun, tuli luokseni, sanoen: 'Mikko, etkö jo väsy soittamasta? Siihen vastasin: 'Jospa väsynkin, niin mikäpä sitte? Hän katsoi kummastuen minuun eikä puhunut sen enempää, vaan meni taas lavitsalle istumaan mutta nyt minä lakkasin soittamasta ja pyyhkien hien otsastani menin haarikasta olutta juomaan; sitte läksin pois.
Odottavaisina, melkeinpä vavisten kävivät naiset toistensa viereen; sivukamarin ovi jäi lonkalleen. Ei aikaakaan niin väreili, vierieli, virtaeli suloisia sointeita kuulijain korviin ja sydämiin, niin liikuttavan vienoja, niin erinomaisen sulavia, jommoista ei harppu, ei huilu, ei mikään ennen kuultu soitin voinut kuuluviin saada.
Minä haeskelin ja haeskelin jotain toimeentuloa, tietysti, turhaan. Silloin muistui mieleeni viulu: entis-aikoina sanottiin minun soittaneen erinomaisen hyvin. Yritin antamaan soittotunteja, mutta elämäni taru tuli tunnetuksi, ja minä menetin oppilaani. Sitten soitin moniaita viikkoja eräässä orkestrissa. mutta historiani levisi sinnekin, ja minun täytyi lähteä pois.
Sua, lehdon soitin, siksi kuuntelen, Kuin sammuu illan rusko viimeinen, Ja öinen soihtu kalpee kuumottaa; Majalla neito nyt mua kohtajaa, Ja sitten, kuinka laulus ymmärsin, Suusanoin virka en, vaan suudelmin. Linnustaja-poika. Nyt lintu hyppii maassa vaan Ja lehvä varjoaa; En ampunut oo kertaakaan, Ja nyt jo illastaa.
Läksin piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon, Pistin pillit pussihini, Soitin suolla mennessäni, Kajahutin kankahalla; Sen seppä pajassa kuuli Kesken kullan keittämistä, Hopian sulajamista, Vasara vajui käestä, Kulta kuohui kattilasta; Kuhun kultoa tipahti, Sihen saari siunattihin, Saarelle koria nurmi, Nurmelle koria neiti, Jok' ei suostu sulhosihin, Mielly miehiin hyviin.
Oli se minusta hiukan toivotonta yritystä, vaan kirjotin kumminkin muistiin kolmen, neljän Vikbergin osotteet valitsin vanhimmat joukosta silmäilin kartalta parin pääkadun nimet ja suunnat ja lähdin löytöretkelleni. Ensimmäinen, jonka luo tulin, oli Herman Vikberg, stud. fil. Soitin, pääsin sisälle, pyysin saada puhutella herra Vikbergiä.
Soitin, jolla laulaja lauluansa säesti, oli gitarri, ja hänen laulamansa laulu oli selvästi rakkaudenlaulu, vaikka Kenelm ainoastaan vajanaisesti taisi arvata sen yleistä sisältöä, sillä se oli loppumaisillaan.
Mielikuvitukseni kiihtyi aina, mutta minä soitin soitin niin, ett'en ymmärtänyt lakatakkaan, ennenkuin Anna-Liisa, lempeästi katsoen minuun, tuli luokseni lausuen: 'Mikko, etkö jo väsy soittamasta? siihen vastasin: 'Jospa väsynkin, niin mikäpä sitten? Hän katsoi kummastuen minuun eikä puhunut sen enempää, vaan meni taas lavitsalle istumaan mutta nyt minä lakkasin soittamasta ja pyyhkien hien otsastani menin haarikasta olutta juomaan, sitte läksin pois.
Kun kirkosta lähdettiin, niin Muikkulan Matti tapasi Taavetin seisomassa Kanttorin aitan seinällä ja lausui hänelle tuhnailevaan tapaansa: "milläs minä sinut enää palkitsenkaan ja vaivasi maksan, tuonain toimitit minulle nättiruokaisen rengin, tänään taas osoitit minulle saman kunnian kuin provastillekin". "Sinulleko ensi kerran papinkelloa soitin?"
Nyt kuulin eriskummallisten äänten vienosti soivan, ja merituulet kantoivat ne loitolle ulos elävän luoksensa viehättävät äänet. Muutamia päiviä myöhemmin seisoin matalan valkosen talon edessä erään Bergenin kaupungin sivukadun varrella. Täällä sanottiin Holtin sisaren asuvan. Soitin oven kelloa.
Päivän Sana
Muut Etsivät