Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Anna lauloi laulamistaan, sitte alkoi hän omia haaveilusäveleitään, vaivuttaen kuulijansa suloiseen uinailuun, josta heidät äkkiä tempasi erään tunnetun katuviisun räikeä sävel. Mitä, mitä nyt, lapseni? huusi kummiukko ällistyneenä. Minä tuskin tulin ajatelleeksi mitä soitin, vastasi Anna, lopettaen soittonsa epäsoinnulla. He lauloivat tuon laulun eilen yhdistyksen illanvietossa.
Sitten seurasi taas tyyntä, hiljaista hyrinää, mutta äkkiä parkasi soitin, kuin olisi sen sydän särkynyt ja kaikki ollut hukassa, kadotettu itse toivokin. Sitä sydäntä särkevää ääntä ei kestänyt kauan. Taas puhui tuo kummallinen viulu lohdutuksen sanoja, ikäänkuin antaaksensa uutta uskallusta toisiin ponnistuksiin ja taisteluihin, ehkäpä tappioihinkin.
Ensin en uskaltanut soittaa ovella; ja kun soitin, näytti minusta, kuin asiani olisi ilmoittanut itsensä yksin kellon äänessäkin. Tuo vähäinen kamari-neitsyt tuli ulos, avain kädessään, ja totisesti katsellen minua, kun hän avasi portin, sanoi: "Pyydän anteeksi, Sir. Voitteko pahasti?" "Mieleni on ollut kovin liikutettu, ja minä olen väsynyt". "Onko jotakin tapahtunut, Sir? Mr. James?
Minä olin kahta ylpeämpi huoneistani, kun Steerforth oli kiittänyt niitä, ja minulla oli tulinen halu panna liikkeelle niitten viimeiset varat. Minä vaadin häntä sentähden varmaan lupaamaan molempien ystäviensä puolesta, ja me määräsimme päivällistunnin kello kuudeksi. Kun hän oli mennyt, soitin minä ylös Mrs. Crupp'in ja ilmoitin hänelle hurjan aikomukseni. Mrs.
Hän kulki veltosti, uneliaasti, silmät valon tähden melkein ummessa, ja ajatteli näin: "Johannes sanoi, että jokainen askel on kohtalon määräämä ja pienimmälläkin tapauksella on tarkoituksensa. Niin minäkin ajattelin, kun seisoin äsken oven edessä. Minä soitin ja soitin, mutta eipäs ollut kotona, vaikka minun kehitykselleni olisi ollut hyvin tärkeätä tavata häntä.
Rupesin katkerasti itkemään vanhan rouvan oven takana nyt olin juuri oikeassa mielentilassa sinne mennäkseni. Soitin, kukaan ei avannut. Soitin uudelleen. Ei vieläkään. Silloin pisti eräs nainen päänsä toisesta ovesta samassa porstuassa: Soitatte turhaan, neiti, asunto on tyhjä. Mitä? Onko rouva von Ullsmann matkustanut pois? Hänet vietiin hulluinhuoneeseen kolme päivää takaperin.
Innostun minäkin, tunnun kevenevän, ja mieleni käy hauskaksi. Mutta yht'äkkiä vaikenevat viulut ja soitto lakkaa. Kuuluu vain jostain salin perältä rahain kilinää, joita palvelija laskee jonkun käteen. Johtajan soitin on pysähtynyt täydessä vauhdissaan, kärki on ylhäällä ja hänen kätensä korvan tasalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät