Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. syyskuuta 2025
Aivan orjantappurapensasten vieressä seisoo suuri ja kaunis pyökki niminen puu paksulla ja tuhealla lehtipuvulla. Kiiveten puuhun, laitin sen alimmaisille oksille sopivan istuinsian itselleni ja söin rauhassa voileipäni juuston kanssa.
Ei ne ole niin rasvasia kaikki palat, vaan hätä niillä häkeltyy.» »Kyllä minä söin, minkä suu kutsui. Vaan minä puren aikanani kuin vihovenäläinen, rouhin kuin hevonen, niin joudun ennen.» Isäntä kelaili vaan leipää suuhunsa ja piimää rämäytteli kyytimieheksi. Siitä viimein nousi niin tyytyväisenä kuin appanut kyyhkyläinen ja tuumaili, että »syödä sitä pitää syntyneen, maata käydä kasvaneen.
Ei tuulen hengähdystäkään tuntunut; meren pinta oli rasvatyyni. Minä söin illalla oikein kylläkseni, sillä mitäpä hyödyttäisi säästää ruokaa kun ei ollut juomavettä yhtään jälellä. Kun tähdet alkoivat tuikkia ja kuu kohosi taivaalle, minä kokoilin puita ja viritin tulta tapani mukaan rannalle luolani edustalle.
Viimeksi oli hän täällä Väinöä ristittäessä ja siitä nyt on kuukausi aikaa eikö niin Juhani? Miehensä nyökäytti päätään. Et suinkaan ole syönyt vielä puolista Kalle? Tulepa nyt meidän kanssamme ruoalle! Puolisen söin täällä isännän, emännän ja heidän pienen tyttärensä kanssa samassa pöydässä.
Sasu oli pyytänyt saada tarjota ja minä soin sen mielelläni, sillä miehellä näkyi olevan kukkaro yhtä pullollaan kuin posketkin. Tapansa mukaan oli hän enimmäkseen vaiti kylvettyään. Mutta hän kuitenkin mietti ja ilmaisi yht'äkkiä aatteensa kääntyen puoleeni kahvia juodessamme. Ei oo siellä Suomessa semmoisia saunoja kuin teällä, sanoi hän.
Hän kurotti päätään nähdäkseen minua, pikku olentoa, joka istuin nurkassa heidän takanaan ja söin hyytelöä. Me lähdemme verannalle kahvia juomaan, tule mukaan. Laskin talrikkini pois ja seurasin heitä. Joku herroista tarjosi Agnesille papyrossia. Hän otti. Minä hytkähdin, sillä luulin hänen vaan piloillaan vievän sitä huulilleen.
Niin olet sinä käynyt minun edelläni, aina minun edelläni, ja minä, ilman kadehtimatta, soin suomallakin sinut edelleni, ja kävin sinun jäljestäsi, ja niin yhä edelleen. Nyt toivoin minä viimein saavani nähdä sinut, ja näin sinut, ja mun sydämeni lensi sinulle vastaan. Sinut olin minä valiokseni valinnut ja valitsin uudelleen, kun ma sain nähdä sinut.
Sillä aikaa kuin minä kiipeilin kivien välissä ja söin vaadermamarjoja, kutsui isä äitiäni luokseen.
Minä söin lujasti, sillä nälkä oli höystänyt ruuan makeaksi. En hirvinnyt oikein niin paljo syödä kuin suu kutsui. Puolessatoista päivässä kun olin 8 peninkulmaa hiihtänyt ja yhden kerran välillä syönyt, niin johan sitä siinä olin onttunut. Sitte lähdettiin pajaan. Paja olikin tavallinen, pale oli hyvä. Siinä pääasia, kun itselläni oli vasarat. Taas kirveitä korjaamaan.
No, antaa mennä, ajattelin, sinusta ei tule toista kertaa tässä maailmassa kreiviä; voithan edes kerran maistaa, miltä se tuntuu. Niin; ja mitä muuta teitte sitten? Minäkö? Söin ja join ja vietin kissan päiviä. Vahinko vain, että minun täytyi niin pian lähteä sieltä matkaani.
Päivän Sana
Muut Etsivät