Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025


"Jumala siunatkoon sinua, pidä huolta hänestä, Tore, oi Jumala siunatkoon sinua, pidä huolta hänestä", huusi äiti. Kun vene jo oli kaukana rannalta nousi äiti vielä kerran seisaalleen ja huusi taas Torelle: "Jumala siunatkoon sinua, pidä huolta hänestä". Marit istui vuorella, josta sopi nähdä kauas yli lahden. Hän huomasi, ett'ei kukaan enää häntä seurannut, ja istui sentähden maahan.

En luullut enää tulevasikaan ... siunatkoon sinua, että tulit ... ukon kaatamilla puilla lämmitin niinkuin käskit, ja kosken vaahdosta vesikiven päältä on vesi kerätty ... vastat ovat kolmen verotalon maalta... Lieneekö ollut pahaksi, kun Kiesuksen nimeen löylyn löin, toisen löylyn Maahisen... Enempää ei Reita kuullut.

Onko pehtori kotona? kysyi Paavo Kontio ärtyneenä pitkästä odotuksesta. Missäpä hän olisi... Hevonen on heti valjastettava! Minun täytyy nyt juuri, tällä hetkellä, matkustaa Helsinkiin. Herra siunatkoon! Helsinkiin! Sellaista ei ollut vuosikausiin tapahtunut. Niin, niin! Nyt heti! Susanna koettaa nyt joutua vähän nopsemmin. Hevonen, vaunut! Mars!

Olen nähnyt, ikäänkuin kärsiminen ja tuskat pilkisteleisivät sinun sydämesi pohjasta, rauenneen silmäsi kautta. Niin ... jos sinua painaa joku mieltä runteleva ja sielun polttava suru ... etkö voi sitä sanoa minulle ... etkö toivo ystävästä mitään huojennusta...? Jumala siunatkoon teitä, herra majuri, hyvästä tahdostanne! sanoi Kaarlo.

Olen sitä usein rukoillut. Johanna ... minkä?... mitä sinä rukoilet? Lasta... Herra meitä varjelkoon!... Johanna! Silloin en pelkäisi odotusta ... en pitkiä päiviä ja öitä... Minulla olisi ehtymätön ilon ja onnen lähde itsessäni ... lapsessani ... oi Kreeta! Lapsi, lapsi! Jumala sinua siunatkoon, Johanna! Oi Kreeta... Kreeta!

Jumala sinua siunatkoon, tyttöseni! sanoi kapteeni, häntä syleillen. Ja minä? sanoi äiti. No, äitille annan minä koko taruni, Berndt saa kyllä kirjoittaa sen muistiin, ja se on äitillä oleva, silloin kun lapsi seisoo tähti-tikapuilla.

Perämiesten seuraamana hän ryntäsi kuin raivostunut jalopeura, revolveri toisessa ja pitkä intiaanein taistelupuukko toisessa kädessään, ja rupesi ampumaan ja lyömään molemmin puolin, minkä vaan kerkesi. Perämiehet puolestaan säestivät samalla tavoin. Mutta siunatkoon sentään sitä meteliä, mikä nyt aluksessa alkoi!

Niin on emäntä tätä vaalinut kuin silmäteräänsä. Mutta täällä on ahdistavaa elää ... muitten, tarkoitan. Mahtoi isänkin elämä täällä olla tuskallista kitumista emännän rinnalla! Siunatkoon sinua, Johanna! Mistä sinä tuollaisia tiedät puhella...? kuka sinulle on kertonut? Olen sitä itse vaan välistä ajatellut.

Minä puolestani järjestän niin, että nuo miehet, jos he vielä elävät, pannaan sellaiseen säilöön, etteivät he saa tilaisuutta ennen huomispäivää puhua kenenkään kanssa. Jumala siunatkoon teitä, jalo nuori mies! Voinko mitenkään muuten palvella teitä? Ette ... palveluksen, jonka jo olette tehnyt, voi ainoastaan Jumala palkita, jos hän säälii viattoman sydämen tuskaa.

Heräsikö sielussansa minkänmoisia muistoja, ja tuntoja jotka kauvan tukahutettuina tahtoivat tulla ilmiin? Lapsi luki liikutuksella, ehkä yksin, Isä meidän; ja sanoi viimein sydämellisellä totuudella: Jumala varjelkoon isää, äitiä, veljiä, Setää Pietaria ja kaikkia ihmisiä, luki sittemmin Herra siunatkoon ja näytti nukkuvan.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät