Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Siinä hän liikuttavin säkein kuvaa, kuinka ilman sitä, »ken haavat sitoo, hellä on», on »sydän puoltaan vailla». Eräässä yksityisessä, avomielisesti ystävälle kirjoitetussa kirjeessä, seuraavan vuoden helmikuulta, hän kertoo, kuinka hänellä äitinsä kuoltua tämän kuva oli alati mielessä.
Yksi sana, yksi teko, yksi ainoa päivä, yksi ainoa mies, ja me olemme kansakunta. Huuto! hän kääntyy, häneen on karattu kiinni; neljä saaliinhimoista kurdilaista rosvoa tarttuu häneen ja sitoo hänen. Rosvot jouduttivat vankiansa pitkin yhtä katua, joka näytti olleen kaupungin etevin kulkurata.
Ainoastaan kesyttömyys tuottaa orjuutta ja alaikäisyys sitoo. Hän taukosi ja alkoi jälleen ahtaasti rykiä. Sitte hän vähän levähdettyään jatkoi: Vaikk'en minä ole voinut avata poikani silmiä näkemään Jumalaa, niin on sen aikanaan tekevä se elämä, joka hänessä asuu. Sillä totuus ei jätä itseänsä tappiolle, vaikka hätääntyneet huutavat.
«Niin on kullakin ihmisellä rakkautensa. Yksi on oikea rakkaus«. «Kun henkemme, sielumme rakastaa sielua niin on tämä rakkaus ijankaikkinen, sillä se sitoo yhteen, mitä kuolematonta on meissä. Sen tiesi kuningas Salomo, kun hän sanoi: «Minun ystäväni on minun, ja minä olen hänen«. «Yksi on oikea rakkaus, rakkaus, joka ei petä rakkaus Jumalaan«.
Kuin ette äskettäin jo kuullut ois, juur' äsken, mikä suhde Saladiniin minua sitoo? MUNKKI. Kuulinhan. RITARI. Ja silti ? MUNKKI. Niin oikein tuumii patriarkka , mutta Jumala, ritaristo... RITARI. Niist' ei mitään! Mua konnuuteen ei vaadi ne! MUNKKI. Ei toki? Vaan Jumalast' ei konnuutt' ole aina, mi ihmisistä tuumii patriarkka. RITARI. Saladin säästi henkeni: mä häntä murhalla kiittäisinkö?
Mutta eikö se, joka meidät heti alussa vei yhteen; se joka sitoo meidät niin hartaasti toisiimme, meidän yhteinen uskomme puhtaasen yhdys-elämään miehen ja naisen välillä *Rebekka*. Niin niin, mitä siitä? *Rosmer*. Minä tarkoitan, että sellainen suhde, kuin meidän siis, eikö se sovi paraiten hiljaiseen, onnelliseen rauhan-elämään ? *Rebekka*. Entä sitte!
Oon perheenisä, olen nainut mies, kakstoista mull' on lasta, Herra ties; alati päivätyöni mua sitoo, on mulla kappeleita, pappila, laumoittain henkisiä lampaita, keriä täytyy, vartioida noita; pui riihtä, kynnä, pengo tunkioita; tallissa, läävässä mua aina kaivataan; miks turhaan *aatteella* mua vielä vaivataan? Pian matkustakaa täältä talveks kotiin; kylmältä turvekaton alla säilyy.
"Vanha Wiles on kovin peloissaan ja on pyytänyt minun vaimoni hankkimaan Jessielle palveluspaikan kaukana täältä. Mutta Jessie sanoo ei voimansa lähteä meidän kylästä." "Samasta syystäkö kuin se, joka sitoo Will Somers'in siihen maahan, jossa hän on syntynyt?" "Niin vaimoni luulee."
Tässä perheessä, voi kuni kuvastimessa nähdä, kuinka hyvyys siunaten vahvistaa ja korottaa kurjimmankin tilan ylitse, kun alhainen itsekkäisyys sitä vastoin sitoo sielun himollisen pahuuden orjaksi. Tirlit, tirlit kaikki lauloivat, hyvyys palkitaan! Hyvää päivää, hyvää päivää! huusi laulurastas, joka oli saapunut vasta kertomuksen ajalla ja nyt istui koivunlatvassa.
BANQUO. Teidän korkeutenne Vaan käskeköön, ja velvollisuus teihin Mun sitoo siteill' ikikestävillä. MACBETH. Lähdetten iltapuolla? BANQUO. Lähden, herra. MACBETH. Tän päivän neuvotteluss' oisi muuten Mieltänne kuultu, jok' on aina viisas Ja onnekas; mut huomiseks se jääköön. Kauasko matka on? BANQUO. Niin kauas, että Se ajan täyttää tästä iltaan asti.
Päivän Sana
Muut Etsivät