United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rouvan kasvot olivat aivan yksitotiset, jos kohta hän kuulikin sisimmät ajatuksensa niin vapaasti toistettavan; hän sanoi jotenkin välinpitämättömästi: "On jo aika teidän sanoa hyvää yötä, lapset. Maatapanon-aika on jo ohitsekin. Sanokaa sievästi hyvää yötä herroille!"
Verivirran äkkiä syöksyessä sydämeen, on älykkäinkin pää tyhjä kuin kuolleen pääkallo. Hyvää iltaa! huusi tyttö lempeästi ja rohkaisevasti, niin kuin hän olisi ymmärtänyt nuoren konttoristin sisimmät tunteet. Hyvää iltaa! sai tämä vihdoin vastatuksi.
Tuon omituisen synkän aamuhetken tunnelma, jolloin kukon kolkko, räikeä laulu sattui kieltäjän korvaan kuin tuomiopasunan kajahdus, on saattanut sieluni sisimmät kuohuksiin; on kuin olisin nähnyt tuon katseen Ihmisen Pojan syvämietteisissä silmissä, joka sulatti kivisydämet ja tunki luihin ja ytimiin.
Tutki, sanotte te? Tutki? Jos minusta tulisi viisaampi kuin kuningas Salomo, jos oppisin käsittämään maan sisimmät salaisuudet, mitä se minua hyödyttäisi, jos sieluni verta vuotaa? Tiedättekö, mitä olen tehnyt, tohtori? Olen pelannut... Houkko! Olenko minä sinua käskenyt sitä tekemään? Käskenyt? Oh, tiedättehän vallan hyvin, etten tottele mitään käskyjä.
Uskon päinvastoin, että juuri tuollaisten äkillisten mielenpurkausten hetkinä paljastamme sisimmät ajatukset toisistamme, sellaiset, jotka muuten salaamme kohteliaisuudesta, säälistä tai viisaudesta. Tiedän, että sinä sisimmässäsi pidät minua ylpeänä, yläluokan ihmisenä, joka kumartelen rikkautta ja halveksin köyhiä, ja sen käsityksen minusta sinä suutuspäissäsi ilmaisit..."
T:ri Luther sanoo, että yksistään ulkonainen virsien käyttäminen kanonisilla hetkillä, vaikk'ei niitä paljon ymmärretty, ennen levitti monta suloista elon henkäystä nöyriin sydämiin, niinkuin vieno lemu ilmassa likellä ruusupengertä. Hän sanoo, että "kaikki muut kirjat antavat meille pyhimysten sanat ja teot, mutta tämä antaa meille heidän sisimmät sielunsa."
Mun kansain kuoli kunnialla, Nyt tyynnä nukun nurmen alla". Vanha lauluni. Mä lauloin kerran laulusen, Ei suuri ollut arvo sen; Mut sydämestäni laulu kulki, Sisimmät tunteeni saattain julki. On mennyt aikaa hiukka vaan Taas käteeni tuon laulun saan. Mut outo on se! Nuo sanat miksi On kaikki käyneet niin vierahiksi?
Täytyikö hänen nyt uskoa, että se, jota hän oli pitänyt sivu-ominaisuuksina, olikin jotakin oleellista, pääasiallista? Että Liisa nyt vasta oli oikean vastakaikunsa tavannut tai ainakin kaikupohjan, joka houkutteli hänen omat sisimmät sointunsa ilmi väreilemään? Silloinhan oli kaikki valhetta!
Suuret kalaparvet leikkivät ylt'yleensä vedenkalvossa; sorsalaumoja sekä muita vesilintuja uiskenteli sinervällä selällä. Ihmeellinen hiljaisuus vallitsi koko luonnossa. Juhlatunne valtasi meidänkin mielemme. Tuntui kuin koko luonto ympärillämme olisi viettänyt jumalanpalvelusta. Sisimmät tunteemme toi ilmi hengellinen laulu, jonka viritimme Luojan ja Sovittajan kunniaksi.
"Se on niin tosi-elämän tapainen", sanoi yksi minulle, "se sisältää kaikki, mitä kaipaamme; se on täydellinen ystävä, niin äärettömän hyvä, niin hellä; se ymmärtää kokonaan sydämemme sisimmät. Voi, sisar Eva", hän lisäsi, "jospa vaan kotona saisivat kuulla tämän!" Lokakuussa. Tänään olemme saaneet yhden kappaleen T:ri Lutherin thesistä luostari-elämää vastaan.